Peltokangas

Peltokankaan Matin taloPeltokankaan talo ja ajan saatossa sen ympärille kasvanut Peltokankaan kylä on Perhossa. Paikka on saanut nimensä juuri sinne perustetun talon eli suvun nimestä. Kylä sijaitsee itään Matti Matinpoika Storen asuttamasta Ukskoskesta, Patanan tekojärven suuntaan. Parhaiten Peltokankaan kylään ja sukuun perehtyy kirjassa Peltokangas – aatteiden kylä. Valitettavasti valtaisan suosion saanut kirja on loppuunmyyty eikä ole kovin helposti saatavissa mustasta pörssistäkään. Yksi kirjan kirjoittajista, Keijo Honkonen, ystävällisesti koosti kirjoituksen Peltokankaan kantatalosta:  S-D-1000 Peltokankaan Petteri ja Petterin Matti. Matti ja Lyydia os Salmela viljelivät kantatalosta erotettua Keskitalo-nimistä tilaa. Keijo on Matin ja Lyydian jälkipolvia ja hänen kirjoituksensa tunnistaa viitteestä [XX]

Kuva. Matti Peltokankaan ja hänen isäntä Pietarin syntymätalo. Taloa on timprattu useaan kertaan ajan saatossa. Tähän Pietarin isännöimään taloon Matti toi Lydia Salmelan ennen kuin perhe rakensi oman talonsa.

Lyydia os Salmela (1885-1968) ja Matti Peltokangas

S-VK-4102W edit - Lydia Peltokangas os SalmelaAaprami Matinpojan tytär Lyydia (Amanda Lydia 1885-1968) meni naimisiin perholaisen  Matti Peltokankaan (1884-1959) kanssa. Pariskunta sai 8 lasta Perhossa. Ja heidän lastenlapsistaan riittääkin jo sitten kokonaiseksi kyläksi.

Kuva. Keskellä nuori Kasperintuvan Aaprami Matinpojan tytär Lydia os Salmela yhdessä Vanhantuvan Sandfredin sekä muiden Salmelan tyttärien kanssa. Kuvassa vasemmalla sisko Fiina Aapramintytär ja oikealla Sandfredin sisko Mari Polso os Salmela.

Matin ja Lydian rakkaus alkoi, kun Lyydia oli käymässä setänsä Juho Anttilan (e Salmela) luona Oksakoskella Ylijoella ja Matti oli tullut sinne myös. Matti oli jo kihloissa toisen naisen kanssa, mutta ihastui korviaan myöten Lyydiaan. Ensi tapaaminen muutti kaiken ja uusi rakkaus oli syttynyt. Matti joutui purkamaan kihlauksensa. Aika pian Matti haki Lyydian Peltokankaalle Räyringin Salmelasta ja vihkiminen tapahtui sitten Perhossa. [LL] Pilakuvapiirtäjä Leena Salmela ottikin pariskunnan mukaan erääseen pilakuvaan, liekö hieman salaa irvaillakseen perholaisille.

PK0102W Matti Peltokankaan kosioLuonteenpiirteiltään Matti ja Lydia olivat hyvin eri puuta. Äkkipikainen Matti suuttui äkkiä ja pyysi jo pian anteeksi. Siinä ajassa Lyydia ei ollut vielä edes suuttunut, mutta jos Lyydia sitten jostain suuttuikin niin sitä kesti jopa kaksi viikkoa. Lyydia ihmettelikin kerran, että kuinka näin kaksi erilaista ihimistä nukkuu saman peiton alla. Nuorille pareille vanha Lyydia osasikin neuvoa, että aurinko ei saa laskea vihan ylle, täytyy pyytää ja antaa anteeksi. [LL]

Lyydia oli tuonut mukanaan Salmelasta suvun tunnettuja taikavoimia. Lyydialla oli taito nähdä ennalta asioita. Parantamisen taidot olivat Lyydialle tutut ja hän oli muun muassa puoskari, itseoppinut ”lääkäri” ja koko kylän synnytysavustaja. Lapsenpäästäjä Lydia neuvoikin yksilapsista pojantyttärtään, että teillä ei ole ”särkymävaraa.” Arvin peukalosta onkin tarina, kun Lyydia istutti sen takaisin paikalleen. [LL]

Kuva. Perhojokilaakso-lehdessä julkaistu Leena Salmelan pikakuva

Arvilta oli lähtenyt peukalosta pala kytömaalla töissä ja tietenkin se jäi sinne, mutta kun Arvi tuotiin Lyydian luo niin hän kyselikin ensimmäiseksi vain, että missä se pala on. Arvi lähetettiin takaisin hakemaan pala kytömaalta. Lyydia istutti palan takaisin ja peukalosta tuli toimiva. [LL]

Toisen kerran Lyydia paransi pojantyttärensä Elman kantapään. Vilppaan tyttären Elman kantapäähän oli päässyt pesiytymään niin sanouttu ”umpikuliu.” Lyydia otti ja avasi sen puristaen veren ja visvan pois. Kantapää sidottiin sen jälkeen laitettiin ratamon lehdellä. Ja niin kantapää parani. [LL]

Näkijänä Lyydia tiesikin eräänkin kerran etukäteen kertoa, että miehensä ja poikansa Viljo joutuisivat käräjille, jos erään maapalan ostaisivat. Tuhuva ja poika eivät varoituksia kuunnellut vaan ostivat. Ja niinhän sitä sitten jälkeenpäin käräjillä sitten puitiin. [LL]

Näitä [LL] tarinoita Matti ja Lyydia Peltokankaasta kertoilivat Marja-Liisa Harsunen (os Peltokangas) sekä hänen siskonsa Arja ja Vuokko.

Vanhoilla päivillä Lyydia-mummu ja Matti-tuhuva olivat hyvin lapsirakkaita ja heidän luonaan Peltokankaalla muun muassa Viljon lapset olivat usein hoidossa. Sodan aikana siellä saattoi olla hoidossa kolmen veljen lapsia yht’aikaa. [NN]

S-VK-3007W - Matti Peltokaan ja Lyydia os Salmelan perhe S-VK-3008W - Matti ja Lydia Peltokangas Alfred Salmelan luona

Kuva. Lyydia os Salmela ja Matti Peltokankaan perhettä Keskitalossa.  Lilja (Uunon tytär) ja Raili (Viljon tytär), Lydia os Salmela, Matti Peltokangas, poika Antti Reijo-poikansa kanssa. Oikealla kuvassa Lyydia ja Matti Alfred ja Elna Salmelan luona

Henkilön Amanda Lydia Peltokangas [Salmela] ja hänen puolisonsa Matti Peltokangas perhekaavio

Henkilön Amanda Lydia Peltokangas [Salmela] jälkipolvet ja hänen poikansa Antin jälkipolvet: Henkilön Antti Aaprami Peltokangas jälkipolvet

Keskitalo eli Matintupa

Näin Keijo Honkonen kirjoittaa [XX] Matin ja Lydian talosta ja vaiheista Peltokankaan kyläkirjassa: Miksi yksi tila isojaossa sai nimekseen Keskitalo? Tähän ei yksiselitteisesti kukaan enää pysty vastaamaan. Yritetään siis päätellä.

Peltokankaan kantatalo oli Töörnin jälkeisinä aikoina moneen kertaan laajennettu. Jossain vaiheessa metsän puoleiseen päätyyn oli rakennettu L-kirjaimen muotoon siipi. Oskantuvan puoleisessa päädyssä oli useitakin huoneita. Aina kuitenkin rakennuksen keskimmäisessä osassa oli asunut kulloinenkin isäntäperhe. Näin ainakin oletamme.

Jos seisoimme talon pihassa, eteemme aukesi talousrakennusten välistä tie alas kohti Hautakangasta, tanhuaksi nimitetty peltotie. Se jakoi kahtia silloisen peltoaukean ja oli pääasiallinen kulkuväylä peltojen perälle Hautakankaaseen ja aina Rauhalaa ja Patovistia myöten. Ja oli yksi reitti Haukalle saakka. Olisiko tässä riittävää syytä nimelle? Joka tapauksessa juuri tanhuan varrella olevat pellot kuuluvat tänäkin päivänä Keskitaloon ja ovat taloa isännöivän Tapio Peltokankaan omistuksessa.

S-VK-0609W - Näkymä Keskitalon pihasta Peltokankaan tanhualleKuva. Näkymä Keskitalon pihasta Peltokankaan tanhualle.

Kantatalon kohdalla todettiin, että Petterin vanhin poika, Matti, oli ensimmäisenä perustanut perheen Amanda Lydia Salmelan kanssa jo Isojakovuonna 1906. Ja että lapsiakin oli syntynyt. Edelleen, että hän oli Sääksjärveltä ostamastaan talosta pystyttänyt perheelleen uuden oman talon noin vuonna 1915. Vuosiluku ajoittuu siten, että äitini Elli, syntynyt 1919, on syntynyt tuossa uudessa talossa. Vanhemmat sisarukset ovat nähneet päivänvalon kantatalon puolella.

S-VK-0610W - Peltokankaan KeskitaloPeltokankaan Keskitalo, Lyydian ja Matin rakentama kotitalo. Talon runko on rakennettu Sääksjärveltä siirretyistä hirsistä vuonna 1912

Kirjaamme tässä vaiheessa Matin ja Lydian perheen: Matti, s 20.5.1884, vaimo Lydia Amanda Aapramintytär Salmela, lapset: Viljo Pietari 1906, Johan Vilpas 1908, Lauri Vihtori 1910 kuollut pienenä, Lauri Matias 1912 kuollut pienenä, Eino Viljami 1913, Uuno Matias 1916, Lauri Veikko Aleksanteri 1918 kuollut pienenä, Elli Maria 1919, Vieno Elisabet 1921, Lauri Aleksanteri1924 kuollut pienenä, Eila Annikki 1925, Antti Aaprami 1928. Neljä poikaa on kastettu Lauriksi ja kaikki ovat kuolleet alle vuoden ikäisinä.

Kuva. Vilpas Peltokangas ja Leander Salmela kouluhallituksen järjestämällä käsityönopettajien kurssilla Härmän Voltissa 1930-luvulla. Kuva on julkaistu useissa kirjoissa kuten Keskipohjanmaan kuntien kuvateoksessa vuodelta 1980. Koko kuva: S-VK-0963W

S-VK-0963W edit - Vilpas Peltokangas ja Leander SalmelaMatin ja Lydian lapsista:

  • Viljo kuolee haavoittumisen seurauksena syksyllä 1944. Häneltä jää iso perhe Oksakoskelle. Perheen tuskaa tuskin on paljon lievittänyt se, että vanhimmat lapset ovat olleet aikuistumassa. Ehkä se on vähän helpottanut toimeentuloa.
  • Vilpas asuu ja tekee elämäntyönsä Möttösessä.
  • Einon muistamme Peltokankaan pitkäaikaisena kaupanpitäjänä. Ja hänen kaupparakennuksen yläkerrassa monet meistä ovat aloittaneet kansakoulunsa.
  • Uuno raivaa ja rakentaa perheelleen kodin Korvenperään.
  • Elli menee naimisiin Viljo Honkosen kanssa. He rakentavat kotinsa kylän Oksakosken puoleisimpaan reunaan, Katajanevan laitaan. Paikkaan, jota me lapsena, ja jotkut toisetkin, sanoimme Junkisaareksi. En tiedä, miksi. Siksikö, että meitä oli neljä poikaa ja vasta viidentenä tyttö.
  • Talon tyttäristä Vieno meni miehelään kirkolle Tenho Porasen kanssa.
  • Eila avioitui naapurista löytämänsä Paavon (Kivijärvi) kanssa. He rakensivat kotinsa ja raivasivat aikaa myöten ison tilan jokivarteen Hautakankaan tasalle. Enpä taida tarkempaa selitettä paikalle keksiä.

Näin ovat Lydian ja Matin lapset hajaantuneet. Vain yksi on mainitsematta. Nuorin Antti Aaprami. Hän isännöi Keskitaloa vuosikymmenet vaimonsa Liisan, omaa sukua Rauhalan kanssa. Antin kuoleman jälkeen talon isännyys on siirtynyt heidän pojalle, Tapiolle. Toiset Antin ja Liisan lapset ovat Riitta 1948, Reijo 1949 ja Katja 1952 ja Johanna 1967…

S-VK-3009W Antti ja Liisa Peltokangas lapsineen

Kuva. Kesäinen juhannuskuva Keskitalon aidan vierustalla. Kuvassa Antti ja Liisa Peltokangas lapsineen. Lapset vasemmalta Riitta, Katja ja Reijo. Äidin sylissä tilan nykyinen isäntä Tapio. Perheen nuorimmainen, Johanna, taitaa olla vielä äidin masussa.

Viljo Peltokangas (1906-44) ja Aila os Linna

Lyydian ja Matin poika Viljo meni naimisiin Aila os Linnan (1901-47) kanssa. Perheeseen ehti syntyä kymmenen lasta, Vuokko jo isän ollessa Jatkosodassa. Viljon perheen tarinaa on kirjoitettu kirjassa [NN] Sankar´isäin lapset me – Kirja Pohjanmaan sotaorvoista (Pohjanmaan sotaorvot, v. 2010). Sinne on kerätty Viljon lasten muisteloita.

Viljo oli maanviljelijä pitäen lehmiä, hevosia ja lampaita sekä viljellen viljaa, perunaa, juureksia ja heinää eläimille. Kaupan Viljo perusti Perhon Peltokankaalla 1930-luvun alussa. Vuonna 1936 rakennettiin kunnollinen kauppa- ja asuinrakennus Perhon Oksakoskelle valtatie 13:n varteen. [NN]

Luonteeltaan Viljo oli leikkisä ja huumorintajuinen. Ja kauppamieskin, kuten tarinassa hevosenvaljaiden myynnistä. Kaupassa eräs kylän isäntä oli useamppaan kertaan katsellut, muttei niitä tohtinut osataa kovan hinnan takia. Kauppias kysyikin isännältä mitä olisi valmis maksamaan, se sovittiin hinnaksi ja että erotus tulisi myöhemmin maksettavaksi. Viljohan tiesi että isännällä tulee haravakone ostettavaksi piakkoin. Heinäaikaan isäntä tulikin haravakonetta ostamaan ja ihmetteli miksi se maksoi niin paljon. Kauppias tuumasi, että nyt tuli valjaatkin maksettua. Eihän sitä hintaa voinut tulitikkuaskiinkaan laittaa, siinä olisi isäntä sen huomannut. Murjaisulle naurettiin ja lyötiin kättä päälle. [NN]

Pian kuitenkin sota syttyi, Viljo joutui rintamalle ja sekä viljely että kauppa jäivät Ailan hoidettavaksi. Ailan harteilla oli vielä iso perhe, joten tarvittiin apulaisia sekä kaupassa että kotia pyörittämään. Lapset tietenkin tekivät töitä kykyjensä mukaan. Kiväärimies Viljo taisteli jalkaväkirykmentti JR 8:ssa. Taisteluita hän kävi Mustavaarassa, Havuvaarassa, Värtsilässä sekä Kuusivaarassa. Mustavaaran Korpiselällä Viljo haavoittui vakavasti ja se johti leikkauskierteeseen. [NN]

Leikkaukset olivat raskaita, sailaalassa meni pitkiä aikoja ja hänen kirjeistään kotiin paistaakin huoli perheestä ja toimeentulosta. Viljo toipui, pääsi kotiin ja ehti kauppaakin pitämään. Ja kolme vuotta myöhemmin haavoittumisesta Viljo menehtyi. Viljo ei ollut Peltokankaan suvusta ainoa jonka sota vei: myös Hannes menehtyi Lapinsodassa.

Viljon kohtaloksi tuli se, mistä nykyään kuulee urbaaneja legendoja: kirurgilta jäi sakset vatsaan leikkauksen aikana. Viljo haavoittui rintamalla ja sotasairaalan melskeissä hänen vatsaansa jäi suoniatulat. Näitä hän kantoi yli kolme vuotta, kunnes sairaalareissulla 1944 ne löydettiin. Järviseutu -lehti numero 32 9.8.1944 uutisoi tapahtumasta:

Neljä vuotta säilytti saksia vatsassa – Potilas vaatii korvausta saksien säilyttämisestä.

Talvisodassa haavoittui Perhon Oksakoskelta kotoisin oleva kauppias Viljo Peltokangas vaikeasti vatsaan. Hänet leikattiin kenttäsairaalassa, mutta kun mies näytti olevan ”menevää”, neulottiin vatsa hät hätää kiinni ja hänet siirrettiin kuolevien osastoon. Viljo-poika oli kuitenkin asiasta toista mieltä, hän toipui vähitellen ja pääsi siviiliin, mutta vammansa vuoksi joutui kävelemään kyyryasennossa. Nyt runsaan neljä vuotta haavoittumisensa jälkeen hän äkkiä sairastui ankarasti ja hänet kuljetettiin Pietarsaareen sairaalaan. Täällä toimitetussa röntgen-kuvauksessa huomattiin hänen vatsassaan ikään kuin lämpömittarin tapainen kiiltävä esine. Potilaalle suoritettiin leikkaus pari viikkoa sitten ja vatsasta löytyi lääkärin leikkaussakset. Peltokankaan toipuminen on sujunut hyvin. Hän aikoo vaatia asianomaiselta lääkäriltä hyvänpuoleisen vuokran saksien säilytyksestä.”

Perhe jäi äidin hoidettavaksi, joskin vanhimmat lapset alkoivat olla jo aikuisia. Äiti kuitenkin oli sairastunut keuhkotautiin, ja perhettä sairauden pahentuessa hoitivat sisarukset toisiaan tukien. Oli tullut ajatus, että nuorimpia lapsia olisi lähetetty sotalapsiksi Ruotsiin tahi Amerikkaan, mutta mummo kielsi moiset hankkeet. Vuonna 1947 Aila menehtyi sairauden heikentämänä. [NN]

Henkilön Viljo Pietari Peltokangas jälkipolvet