Salmelan Palokankaalle sijoitettavan kirkon on suunnitellut tunnettu kirkonrakentaja Heikki Kuorikoski (1772-1847) vuonna 1821 Räyrinkiin perustettavaa omaa kappeliseurakuntaa varten. Heikki on Kuorikosken kuuluisaa kirkonrakennussukua, josta kannattaa lukea tarkemmin [D] Vanhaa Räyrinkiä –kirjasta. Kirkkoa suunnitellessaan hän oli jo osoittanut etevyytensä kirkonrakentajana ja suunnittelijana, sillä hän oli jo ehtinyt pystyttää kirkon kellotapuleineen Kalajoelle ja Kannukseen. Lisäksi hänen käsialaansa olivat Kälviän tapuli ja Kokkolan kaupungin tapulin korjaus. Suunnittelijaksi oli saatu oikea mies, sillä hän suunnitteli kirkkoa äitinsä kylään. Kaisa Juhontytär oli näet kotoisin Räyringin Hannilan talosta. Lisää siteitä Räyrinkiin toi hänen ensimmäisen vaimonsa Kaisa Jaakontytär os Torpan isoisä, joka oli Räyringin Harjun talon isäntä ja myös Heikin isosetä. [D]

Pyöreä kirkkomalli on muotoilultaan poikkeuksellinen, sillä se on 12-kulmainen. Heikki ja räyrinkiläiset tilaajat lienevät saaneet vaikutteita uudesta vuonna 1807 rakennetusta Vimpelin kirkosta. Heikin suunnittelemassa kirkossa kuitenkin torni oli silmiinpistävästi Vimpelin kirkon tornista poikkeava. Se olikin Heikki Kuorikosken omalle arkkitehtuurille tyypillinen. Vaikka pohjakaavaltaan kirkko oli varsin harvinainen, niin muilta tyylipiirteiltään se edustaa hyvinkin perinteistä pohjalaista kirkkoarkkitehtuuria. [D]

Kuva. Piirros Salmelan kirkosta Heikki Kuorikosken vuoden 1821 suunnitelmien pohjalta

Kirkon arkkitehtuurissa huomiota herättää suuren kupolikaton ja se, että kattomuodot toistuvat samanlaisina myös ylimpänä kirkon tornissa. Tornin jokaiselle sivulle on sijoitettu yläosastaan puolipyöreä luukku. Tornin ja kupolin kateessa on reunoistaan laakeaksi taittuva räystäs ja sen alapuolella leveä ja koristeellinen räystäslistoitus. Kirkontornissa komeilee suuri pallojalkainen risti. [D]

Vuosisataiset kiistat kirkon sijainnista

Salmelan kirkon taustat lähtevät 1400-luvulta, jolloin ensimmäiset asukkaat saapuivat Perhojokilaaksoon. Tuolloin nämä sisämaan talot alistettiin Pietarsaaren kirkkopitäjän alaisuuteen. Kokkolan kappeliseurakunta syntyi 1400-luvun lopulla, ensimmäinen tunnettu merkintä siitä on 1489. Toisin sanoen ensimmäiset asukkaat ovat käyneet jumalanpalveluksessa Kokkolassa ja maksaneet Pietarsaaressa asti kirkkoherran palkkasaatavat. [EE]

Matti Matinpojan asettuessa Salmelaan 1600-luvun alussa häntä vaivasi pitkä matka jumalanpalvelukseen, jota vaikeutti vielä kunnollisen tien puuttuminen. Pakko oli kuitenkin mennä, sillä muuten joutui maksamaan sakkoja siitä, että oli luvattomasti poissa jumalanpalveluksesta. Pietarsaareen ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, sillä Kokkola oli saanut kirkkoherran 1500-luvun alkupuolella. [EE]

Pian Matti ja ylimaan muut asukkaat saivat painostettua Kokkolan kirkkoherran Eerik GaIIenin tekemään aloite, että Ylivetelin kappeliseurakunta perustettaisiin. Hän anoikin vuonna 1639 Turun tuomiokapitulilta lupaa Ylivetelin kappelin perustamiseen ja perusteli, että Salmelan seudun asukkaiden pitkän kirkkomatkan takia se on välttämätöntä. Tuomiokapituli ja sitä johtava piispa Iisak Rothovius kannatti hanketta samoin kuin kuninkaallinen majesteetti, joka tuolloin oli eli Kristiina-kuningattaren holhoojahallitus. [EE]

Nyt käytiin ensimmäinen riita kirkon paikasta. Kyse lienee ollut lähinnä kirkkomatkan pituudesta. Kaustilaiset halusivat kirkon Kaustiselle, kun taas veteliläiset, perholaiset ja halsualaiset ajoivat sitä Yliveteliin. Salmela ja Räyrinki olisivat olleet kaikkien kannalta keskeisimmällä paikalla, mutta ilmeisesti kaustislaisten kova vastustus jopa Yliveteliin kirkon sijoittamisesta sai tässä kohtaa luopumaan ajatuksesta kirkon sijoittamisesta Räyrinkiin. Ratkaisuun tarvittiin Kokkolan kirkkoherra, joka tuomitsi Ylivetelin hyväksi. Niin kaustislaisille jäi käsiin omin luvin aloitetun kirkon kivijalka ja Penttilän talon maille siitä muistuttava Kappelin pelto. [EE]

Kun kirkko oli kerran saatu Ylivetelin kylään, sitä ei sieltä hevin ole saatu liikkeelle. Kaustinen, Halsua ja Perho ovat ajan saatossa tosin saaneet oman kirkkonsa. Räyrikinkiläiset ja muut Vetelin pitäjän yläosan asukkaat ovat 1800-luvun alusta alkaen tehneet useita yrityksiä saada oma kirkko. Ensimmäinen ja viimeinen yritys perustui Vetelin seurakunnan jakamiseen ja siten uuden kirkon rakentamiseen Räyringinjärven rannalle Salmelaan. Muiden kerroilla on yritetty siirtää vain kirkon paikka Vetelistä Räyrinkiin. Kaiken kaikkiaan vaakakupissa aina on ollut kirkkomatka, sillä Räyrinki on ollut seurakunnan alueen asutuksen painopiste. Toisaalta vastapainona on ollut siirrosta aiheituvat kustannukset, sillä kirkon muuton ohella olisi pitänyt siirtää pappila. Varsinkin uuden pappilan perustaminen Räyrinkiin on ollut suuri hidaste. Ehdotuksissa, joissa seurakunta olisi jaettu tulee haasteeksi talollisten kustannusten kasvaminen niin Vetelin seurakunnan että mahdollisen uuden Räyringin seurakunnan puolella. [D]

Kaiken kaikkiaan sen jälkeen kun kirkko sijoitettiin Yliveteliin on räyrinkiläisillä ollut vaikeuksia löytää sellaiset perustelut, jotka olisivat olleet virkamiesten mieleen. Selvästi myös heiltä on puuttunut pelisilmää muiden kylien asukkaiden etujen sovittamisessa omiin tavoitteisiinsa.

Räyringin epäonninen kappelihanke

Vuonna 1821 kokoustaneet 30 Räyringin kylän talollista anoivat lupaa oman kappeliseurakunnan perustamiselle ja irtaantumiselle Vetelin seurakunnasta. Oma pappi olisi palkattu ja kirkko olisi rakennettu Salonkalliolle, lähelle Finnilän taloja. Puuhamies lienee ollut anomuksen allekirjoittanut Matti Heikinpoika Alperi, joka sai mukaan 17 Räyringin isäntää sekä 13 Patanasta ja Pulkkista. Kokouksessa oli myös muitakin isäntiä, mutta he jättäytyivät anomuksesta pois. Anomus oli kuitenkin muotoiltu aivan kuin kaikki olisivat asian takana. Maaherralle osoitetussa anomuksessa perusteltiin, että anojien taloista oli liian pitkä matka Vetelin kirkkoon. Samaan aikaan oli tiedossa että Vetelin kirkko kaipasi peruskorjausta tai isoa remonttia, johon Räyringin miehet eivät halunneet myöskään osallistua. [EE]

Kuva. Salmelan kirkon pohjapiirros Heikki Kuorikosken vuoden 1821 suunnitelmien mukaan

Räyringin kappelihanke ei kuitenkaan saanut tuulta alleen. Muut tahot eivät puoltaneet sitä ja saman vuoden Vetelin kappelinkokous antoi lausunon paljastaen, ettei väite räyrinkiläisten yksimielisyydestä pitänyt paikkaansa. Tilannetta pahensi se, että osa alkuperäisistä allekirjoittajiakin vetäytyi. Nyt kannattajia oli enää 20, ilmeisesti huolen kasvaessa isäntien joukossa siitä, että kustannukset kasvavat liiaksi. Ilmiselvää oli, että muut seurakunnan kylät vastustivat hanketta, jonka toteutuminen olisi tarkoittanut lisää kustannuksia myös heille. Siten esivaltakin päätteli ja tuomitsi, että anomus oli tehty liian kapealla pohjalla seuraavan vuonna 1822 senaatti hylkäsi sen. Kappelia ei enää uudelleen Räyringin miehet haikailleet vaan keskittivät nyt tarmonsa Vetelin kirkon sijainnin siirtämiseen Salmelan suuntaan. [EE]

Ensimmäinen kirkonsiirto

Räyringin väki ei luovuttanut 1822 kun eivät saaneet omaa kirkkoa, vaan ilmeisesti jo 1826 oltiin jo siirtämässä Vetelin kirkkoa Räyringin Salmelaan. Tuomiokapituli oli määrännyt kirkonkokouksessa keskusteltavaksi kirkon korjaus ja laajentaminen. Paikalla olikin paljon väkeä ja kiivasta keskustelua. Joka kylä yritti pitää kiinni omista eduistaan: veteliläiset halusivat korjata ja laajentaa kirkon. Räyrinkiläiset ajoivat uuden kirkon rakentamista paikalle, jossa se paremmin palvelisi koko seurakuntaa. Halsualaiset olivat muutama vuosi aiemmin rakentaneet kalliin saarnahuoneen, joten aluksi he tukivat veteliläisiä, mutta ottivat lopulta puolueettoman kannan. Halsualaisilla oli joka tapauksessa mielessä oman seurakunnan perustaminen Halsualle. [D]

Jälleen räyrinkiläiset pelasivat korttinsa huonosti, sillä he jättivät halsualaiset huomiotta ja vetosivat vain omiin hankaliin kirkkomatkoihinsa. Päätöksiä tehtäessä näet Vetelin kappeliseurakuntaa tarkasteltiin yhtenä Vetelin, Halsuan ja Räyringin kylien kokonaisuutena. Näin oli vaikea päättää kirkon siirtämisen puolesta, sillä Halsuan ja Räyringin välillä ei ollut kunnollisia teitä ja halsualaisten kirkkomatka olisi vaikeutunut. [D]

Seuraavana vuonna 1827 räyrinkiläiset ehdottivat uuden kirkon paikaksi Herrosenkangasta. Asiaa selvitellyt Kokkolan kirkkoherra Nordling piti ehdotysta hyvänä. Hän totesi, että Räyrinki oli Vetelin kylää suurempi ja siellä oli neljä kinkerikuntaa, kun Vetelin kylässä niitä oli vain kolme. Siten kirkon siirto olisi parannus entiseen, vaikkei paikka kirkkoherran mielestä ollut paras mahdollinen. Vaasan maaherralle lähti vielä veteliläisten vastine, Vetelin kappalainen Sarlinin sekä Turun tuomiokapitulin lausunnut. Niissä painotettiin kirkon siirron tarkoittavan myös pappilan siirtoa ja että Sillanpää olisi liikenneyhteyksiltään parempi kirkon paikka. Maaherra de Carnallin päätös tästä sotkusta lienee selvä: parempi olla muuttamasta mitään. Vielä kun päätöksestä 30 Räyringin talollisen valitus oli hylätty senaatissa 1830 niin asia oli siltä erää loppuunkäsitelty. Kannattaa huomata, että senaatissa oli pöydällä halsualaisten anomus oman kappeliseurakunnan perustamisesta samoihin aikoihin. Ja myös halsualaiset saivat pettyä. [D]

Viimeisin kirkonsiirto

Asian tiimoilta elettiin lähes sata vuotta, ennen kuin jälleen asia nostettiin pöydälle. Jälleen oli Vetelin kirkon remontti sytykkeenä tunteiden palolle. Vapaussodan alla vuonna 1916 huonosti lämmitettyä kirkkoa oltiin korjaamassa. Korjaussuunnitelmat ja kustannusarvion ehti tehdä ennen menehtymistään kaustislainen kirkonrakentaja Juho Jaakko Kuorikoskelta (1841-1918) ja senaatti myönsi korjausavustustakin. [D]

Kuva. Leena Salmelan pilapiirros muistaa Räyringin kirkkohankkeet

Ymmärrettävistä syistä korjaustöitä ei päästy aloittamaan suunnitellusti kesällä 1918.Seuraavana vuonna korjauspäätös oli jo lainvoimainen, siihen mennessä oli jo virinnyt ajatus kirkon siirrosta Räyringin Salmelan talon omistamalle Palokankaalle. Oskari Aho kokosi kirkonmuuton esitykseksi ja sitä käytiin läpi vuonna 1920 Vetelin kirkkoneuvoston kokouksessa. Veteliläiset olivat tällä kertaa ehdottamassa kirkkoa ei siiretä vaan Räyrinkiin tulisi rakentaa ruokoushuone. Räyrinkiläiset ja pulkkislaiset riitauttivat asian, koska halusivat pysäyttää Vetelin kirkon korjaukset ja selvityttää kirkonmuuttoasian ensin. Lappajärven kirkkoherran F. Lampolan johtamassa kokouksessa seuraavana vuonna itse asiassa kirkonmuuton kannattajat voittivat äänestyksen. Muutonvastustajat saivat kuitenkin pöytäkirjaan eriävän mielipiteen ja ilmoituksen, etteivät he ole enää valmiita rakentamaan Räyrinkiin rukoushuonetta. [D]

Tuomiokapituli sai kirkonkokouksen päätöksen, laaditutti mietinnön seurakunnan jakamisesta ja kirkon rakentamisesta Räyrinkiin. Vetelissä tehdyt yksityiskohtaiset suunnitelmat lähetettiin tuomiokapitulin kautta valtioneuvoston päätettäväksi. Myöskään tällä kertaa ei kirkon siirto mennyt läpi. [D]

Lukijan on syytä huomata, että Salmelan kirkko on siis vielä rakentamatta. Vuosisatainen kirkkohanke ja hieroja-Sandran pojan Riston tapaturmainen kuolema nykyisen Kokkolan kirkon rakennustyömaalla kertonevat että Salmelan suku ei ole kirkonrakentajia. Kirkon suunnitellut Heikki Kuorikoski otettiin paria vuotta myöhemmin Alavuden kirkonrakennustöihin. Heillä oli myös esikuvana Vimpelin kirkon 12-kulmainen malli. Ja nyt Heikki Kuorikoskella oli käytössään Helsingin intendentinkonttorissa vahvistetut Salmelan kirkon piirustukset. Pienin muutoksi niihin Alavudelle valmistui 1825 Alavuden kirkko, joka Salmelaan oli suunniteltu. Valitettavasti kirkkoa ei voi enää käydä ihailemassa, sillä se paloi vuonna 1912. [D] Alkuperäiset Salmelan kirkon piirustukset ovat tallessa Valtionarkiston piirustuskokoelmassa ja odottavat seuraavaa kirkonsiirtohanketta.

Kuva. Leena jaksoi pilailla säännöllisesti Vetelin kirkkoherra Palolalle

Vetelin kirkon historiasta kannattaa lukea lisää Keski-Pohjanmaan sukututkimusyhdistyksen sivuilta: artikkelit-kansiossa päivätty

• 1993-08-26 artikkeli Vetelin kirkko on seissyt nykyisellä paikallaan 150 vuotta
• 1993-10-21 artikkelissa Perhon seurakunnan itsenäistyminen.