Sandrefin perheen tarina kannattaa lukea tyttären Saaran kirjoittamana: S-D-0019.
Sandfred, Antti Heikinpojan poika, asui veljensä Urhon kanssa Vanhantuvassa. Hän tunsi kuitenkin maatilan rasitukseksi, kun siitä ei päässyt muualle tienestihommiin. Hän antoi tilansa vuonna 1928-31 Kasperi Salmelan perheen asuttavaksi veronmaksua ja muita tilakohtaisia menoja vastaan. Silloin oli pula-aika. Molemmat veljekset alkoivat velkaantua, koska karjantuotteet eivät antaneet tuloja kuin huonosti ja tuli kaiken lisäksi useita hallavuosia, että viljaakin oli ostettava. Siemeniä ja apulantoja oli ostettava, joihin otettiin lainaa pankista ja Osuuskassasta. Lisäksi veljeksiä painoi epäonninen lainantakaus, josta lisää tuonnempana. [A]
Kuva. Vanhantuvan isäntä Sandfred ja Rauha Salmelan sekä
Sanfred meni sitten naimisiin Rauha Sylvia os Möttuksen (Tiiala) 6.7.1933. Hän otti sitten maatilan omaan hoitoon ja toi vaimon emännäksi. Rahalaitokset ahdistelivät lainanlyhennyksilla ja korkosaatavilla. Vekseliluottoakin oli tullut tehdyksi ja lopulta hän kyllästyi velkoihin ja myi talonsa huutokaupalla. Huutokaupasta syntyikin melkoinen soppa. [A]
Samppa, kuten häntä perheen piirissä kutsuttiin, osti sitten Halsualta pienen maatilan ja muutti perheineen sinne. Kun siellä ei ollut riittävästi työtä, etsi hän sitä Kokkolasta ja saikin erään suuren varikon yövahdin toimen Ykspihlajasta. Heille siunaantui siellä kuusi lasta ja elivät siellä elämänsä loppuun asti. [A] Sittemmin Sandfred toimi kirvesmiehenä.
Kuva. Isä Antti Heikinpoika ja Tilta-äiti seurassan lapset Sandfred, Fiina, Mari Polso ja Urho. Sandfredin ja Urhon sylissä ilmeisesti Marin ja Fiinan tyttäret. Lapset voisivat olla Marin tytär Vieno ja Fiinan tytär Aino (1920-2007).
Hän harrasti nuorena Nuorisoseuratoimintaa ja raittiustyötä. [G] Siihen liittyen löytyykin Suomen Nuorison Liiton myöntämä Nuorisoseuramerkki: S-D-0044. Sanfred osallistui sekä Vapaussotaan että Toiseen Maailmansotaan. Oheista linkeistä pääsee lukemaan lisää niistä seikkailuista.
Kuva. Vasemmalla Rauhan sylissä Matti ja tyttäret Terttu, Aino, Anna sekä takarivissä sukulaisia. Keskellä Anna ja Saara Nelma-tädin seurassa. Oikealla Sandfred ja Rauna ja Terttu, Aino, Anna
Henkilön Sanfred (Antti Sanfred) Salmela jälkipolvet
A Sanfredin tilan huutokauppa
Mattilan Oiva oli ostamassa maatilaa Evijärven Pitkäsalosta 1920-luvun lopulla. Hän oli sukua Juho Kasperi Salmelan Ateliina vaimolle, ja tuli pyytämään häntä takuumieheksi. Ateliina tunsi sukulaisensa ja varoitti ettei pidä moiseen lähteä. Niin Juha kieltäytyi, mutta Oiva menikin poikien Sanfredin ja Urhon puheille. Niin pojat päätyivät takaamaan kauppaa. [U]
Lainan maksut jäivät sitten hoitamatta, ja Sandfred ja Urho joutuivat vaikeuksiin. Sandfredille kävi vielä niin, että pankki oli irtisanonut lainat, samaan aikaa oli velkoja hakenut hakkuukiellon hänen metsiinsä, ettei hän voinut saada rahaa metsästäkään. Hakkuukiellot oli sen jälkeen purettu [S]. Sanfredin tila päätyi huutokauppaan 1930-luvulla. Kasperi Salmela, Kasperintuvan isäntä oli päättänyt mielessään, että tila tulee hänelle. Olihan tila hänen sukuhaaransa maita. Tilannetta auttoi se, että Kasperi oli Osuuskunnan kassanhoitaja, ja tiesi ettei muilla ollut rahaa tai lainaa tilan ostoon Osuuskunnasta saaneet.
Huutokauppapäivänä Juho Kasperin vaimo kuitenkin tuli kotiin varoittamaan miestään, että tila on menossa pilkkahintaan. Isäntä lähtikin kauppapaikalle ja teki paremman tarjouksen. Hänellä oli tili Vetelin Säästöpankissa ja sen sivukonttori oli Räyringissä. Hän tiesi saavansa rahoituksen sitä kautta. Kasperille taas kävi niin, että varmana oman tarjouksensa läpimenosta hän ei edes huutokauppaan saapunut. [U] 
Kuva. Perhekuvassa Sandfredin koko perhe
Hyvällä tarinalla on aina useampi puoli. Kasperin suvusta muistetaan tapahtumat hieman eri lailla: Kasperi olisi tehnyt korkeimman tarjouksen, mutta siihen oli varattu hyväksymisaikaa, jota huutokaupan pitäjä käytti hyväkseen ja meni tarjoamaan vielä Juho Kasperille. Hän maksoikin vähän enemmänkin mitä huutokaupassa tarjottiin. [A]
Tästä vihastuneena Kasperin tuli Uuteen tupaan Juhaa ripittämään ja ikkunat talossa helisivät kun Kasperi paukutti tuvan pöytää. Tästä eteenpäin oli isäntien välit niin huonot, että tuskin kylällä päivää sanoivat toisilleen. Kävipä myöhemmin niin, ettei Kasperi suostunut nimeään laittamaan rakennuslupahakemukseen ja siten esti talon Heimoa rakentamista taloa Sanfredin tilan maille, maille jotka Juho Kasperi oli ostanut Kasperin nenän edestä. Niin päätyi Heimo rakentamaan talonsa Räyringin järven rantaan. [U]
[Unto Salmela]