Salmelan armeija Toisessa Maailmasodassa

Tämä oli sitä aikaa 1939, kun Hitler alkoi miehittää Eurooppaa. Hitler ja Stalin jakoivat Euroopan etupiireihin ja tekivät keskenään hyökkäämättömyyssopimuksen. Suomessa pelättiin venäläisten hyökkäystä ja rajoja oli alettu linnoittaa. Suomi tiedettiin kuuluvaksi Venäjän etupiiriin näiden diktaattorien sopimuksessa. [A]

Suojala, Vetelin Suojeluskunnan taloSalmelan armeija liittoutui Suomen armeijan kanssa taistellakseen Neuvostoliittoa vastaan. Taisteluihin lähetettiin yli 30 miestä sekä naisia ja lapsia toimi eri tukitehtävissä. Taisteluita käytiin Talvisodassa sekä Jatkosodassa laajalla rintamalla. Talvisodassa Alfred ja Taito Salmela pysäyttivät Neuvostoliiton ratkaisevassa Kollaan taistelussa (Alfredin seikkailusta sivulla Alfredin sota). Toisaalla Viljo ja Reino Salmela pysäyttivät Neuvostoliiton yrityksen jakaa Suomi kahtia Raatteentien taisteluissa.

Molempiin sotiin lähdettiin Vetelin suojeluskunnan talon Suojalan pihalta, joka toimi aktiivisesti perustamisensa 1926 jälkeen kouluttaen sotataitoja nuorille miehille. Se oli aikanaan maakunnan ensimmäinen suojeluskuntatalo. Tämän talon suojissa touhusivat myös lotat. Talon parvekkeelta Jatkosodan vaikealle tielle lähtijöitä saattoi Rovasti Lehtola matkaan rukousten siunaamina. Toisen maailmansodan loputtua ja rauhan palattua suojeluskunnat lakkautettiin ja talo otettiin muuhun käyttöön. Suojalassa 60-luvulla rakennuksessa toimi Vetelin lukio.

S-VK-1400W - Taito Salmela armeijassa  S-VK-S4240W - Lotta Aino Kujala myöhemmin Salmela S-VK-S4207W Uljas Salmela sotilaskuva S-VK-S4229W - Martti Salmela konepistooli mies

Kuva. Kasperintuvan kersantti Taito, lotta Aino Salmela os Kujala, Uudentuvan Uljas Salmela, konepistoolimies Martti sekä alhaalla kapteeni Alfred

S-VK-S1009W - Kapteeni Alfred SalmelaSalmelan armeija koostui:

  • Sotamies Ahti Salmela
  • Kapteeni Alfred Salmela. Alfredin sota
  • Sotamies Arvo Ahti Joel Salmela
  • Konekiväärimies Eero Salmela
  • Sotamies Seppä-Erkki Salmela. Seppä-Erkin sotavankeus
  • Sotamies Heimo Salmela
  • Heikki Pulkkinen
  • Sotamies Ilmari Yrjö Salmela
  • Lääkintämies Jalmari Salmela
  • Sotamies Joeli Salmela
  • Sotamies Jussi (Juho Martti) Salmela
  • Korpraali Jussi (Juho) Salmela, sotilaspassi S-D-0098
  • Matti Salmela
  • Matti Salmela
  • Sotamies Martti Salmelan sota, sotilaspassi S-D-0022
  • Mauno Kauppinen
  • Sotamies Paavo Salmela
  • Vääpeli Reemi Salmela
  • Sotamies Reino Erkki Emil Salmela
  • Korpraali Reino Johannes Salmela. Reino palvelin pääjoukoissa JR 64 ja JR 29
  • Kersantti Sanfred Salmela
  • Alikersantti Sulo Salmela. Sulo Salmelan sota
  • Ylikersantti Taito Salmela
  • Tauno Salmela
  • Sotamies Uljas Salmela
  • Sotamies Valtteri Salmela
  • Sotamies Veikko Salmela
  • Sotamies Vilho Salmela
  • Sotamies Viljo Leander Salmela
  •  Jääkäri Viljo Salmela
  • Sotamies Yrjö Salmela.

Suuri määrä salmelalaisia taisteli Jatkosodassa JR 50 jalkaväkirykmentissä, joka oli osa 11. divisioonaa: seppä-Erkki, Juho Martti, Reino Erkki, Vilho ja Yrjö. Se perustettiin kesällä 1941 Keski-Pohjanmaan Sotilaslääniin kuuluneessa Sisä-Suomen Suojeluskuntapiirissä.

Salmelan taloista lähdettiin joukolla sotaan

  • Kasperintuvasta lähtivät Martti, Taito, Uljas ja Jussi
  • Isotuvasta Oskari, seppä-Erkki ja Jalmari
  • Uusituvasta Reino, Heimo, Uljas ja Paavo
  • Ellantuvasta Ahti, Ilmari, Yrjö ja Jussi. Eerokin lähti palvelukseen vaikkei rintamalle ehtinyt
  • Ylitalosta Joeli, Heikki, Reino
  • Leanderintuvasta Valtteri, Vilho ja Viljo
  • Halsuan Demeteriuksen lapsenlapsista sotaan lähti neljä: Taunon pojat Reemi ja Tauno, Yrjön poika Matti sekä Aunen poika Mauno Kauppinen.

Miestappiot sodan molemmilla osapuolilla olivat kovat. Neuvostoliiton sotilaita kuoli tai katosi Talvisodassa 128’000 ja salmelalaisia yksi. Vastaavasti tappiot Jatkosodassa olivat 265’000 ja salmelalaisia viisi.

Ahti Salmela

Ahti, Ellantuvan tuleva isäntä ja Antti Eliaanpojan poika oli mukana Jatkosodassa sotamiehenä. Hänen tehtävänään oli sotatoimialueen asevarikon vartiointi. [G]

Eero Salmela

Nuorukainen Eero Matias Ylitalolta ei rintamalle ehtinyt. Talvisodan syttyessä hän oli vasta 13 vuotias, mutta jatkosodan lopulla hänet jo kutsuttiin palvelukseen. Hyvinkäällä hänestä koulutettiin konekiväärimies KKK/JV.KK 24 osastoon. [H]

Heikki Pulkkinen

Hieroja-Sandran ja Juljus Pulkkisen poika Heikki Olavi Tapio (1923-44) kaatui sodissa [A]. Nuori Heikki oli Jatkosodassa konepistoolimiehenä Maaselässä ja Ita-Karjalan vetäytymistaisteluissa Er.P 21 joukko-osastossa. Lapin sodassa saksalaisten häätäminen tuli hänen kohtalokseen. Tornion taistelujen jälkeen Voljakkalassa hän haavoittui 6.10.1944 niskaan, evakuoitiin sotilassairaalaan Ruotsin puolelle Kalixiin, jossa hän menehtyi kolme päivää myöhemmin. [G]

Heimo Salmela

S-VK-S4203W Heimo Salmela ja sotilaitaSotamies Heimo Salmela on Juho Kasperin poika Uudestatuvasta. Heimo kiersi kiväärimiehenä Talvisodassa Kiviniemen ja Haitermaan taistelut joukko-osastonsa 5./JR 24, 8.divisioonan, mukana.

Jatkosodassa tehtävä jatkui kiväärimiehenä 3./JR 29 ja IV/ 15.Pr joukoissa. Taisteluita kertyi suuri määrä: Ilomäki, Heinävaara, Värtsilä, Juttulampi, Laaja, Yläjoki, Säämäjärvi, Sotjärvi, Teru, Vilga, Suunu, Homoravitsa, Kuuttilahti, Laatokan itä- ja koillispuolen taistelut, Nietjärvi.

Kuva. Sotajermu Heimo takana keskellä.

Panssarijunan valtaaminen Sotjärvellä: Elokuussa 1941 divisioona antoi hyökkäyskäskyn ja JR 29 hyökkäsi Peskissä (Sotjärvi). Venäläiset tekivät kovaa vastarintaa, mutta taipuivat. Vihollinen näytti ryhtyvät koko rintamalla ryhtyvän yleisesti perääntymään, joka aiheutti epäselvyyttä rintamalinjasta. Niin ilmestyikin venäläinen panssarijuna äkillisesti I pataljoonan rintaman eteen. Epäselväksi on jäänyt lähettikö venäläiset sen hyökkäämään vai kävikö heillä virhe. Joka tapauksessa metsän suojassa pääsi aina 200 metrin etäisyydelle suuri joukko vihollisia.

Siinä menivät pojilta plasmat sekaisin. Sitä ei auttanut, että panssarijuna halvaannutti tykillään suomalaisten tykistön, sillä tulenjohtaja haavoittui. Junan molemmin puolin kulkenutta vihollisen jalkaväkeä vastaan ei päästy ampumaan sulkutulta. Lisäksi maasto oli vihollisen puolella, sillä rautatie kulki maaleikkauksessa suojaten suomalaisten tulelta.

Tykillä varustettua junaa pelästytti pst-miehiä, jotka lähtivät siirtymään kauemmaksi, mutta veteliläinen tykinjohtaja kersantti Väinö A. Lempiälä hyppäsi itse tykin ampujaksi ja osui täsmälleen sekä junan höyrykattilaan että panssarivaunun konekivääri aukosta sisään. Siihen hyytyi juna ja vihollinen joutui tyhjentämään. Kiivaan taistelun tuloksena panssarijuna jäi hyljättynä Heimon porukan asemien eteen.

S-VK-S4205W Heimo Salmelan motittama ja valtaama panssarijunaSiihen junan suojaksi jouduttiinkin tekemään maaston vuoksi erillinen tukikohta, varsinaisen puolustusaseman jäädessä entiseen paikkaan. Junan vartioiminen aiheuttikin ylimääräistä rasitusta ja pelättiin, että vihollinen koettaa saada sen omalle puolelleen. Junaa tuli sitten hakemaan eräs vänrikki ja pari rautatieläistä, mutta häipyivät ” kuin tina tuhkaan” kuultuaan missä se sijaitsee.

Kuva. Heimon ja kaverien valtaama venäläisten panssarijuna. Oikealla höyrysilinterin kohdalla on suomalaisten pst-tykin osuma, joka katkaisi höyrynsaannin ja juna hyytyi paikoilleen. Panssarijunalla ei ollut sotilaallista merkitystä, sillä se ei kestänyt panssariaseita. Moraalinen peloite sellainen kuitenkin oli.

Eräänä aamuna kapteeni saikin säikähtää kun aivan radan vieressä olevassa komentoteltassa kuuli junan jyrinän. Se ei kuitenkaan ollut vihollisen ajavamassa asemien läpi vaan junaa vartioivat miehet olivat alkaneet oma-aloitteisesti siirtämään junaa. Juna oli pysähtynyt rinteeseen, joten siitä irroittamalla vaunuja ne lähtivät kiitämään Peskiä kohti. Pysäyttämisestä tulikin päänsärky, räjäytetyt kirskot eivät siinä onnistuneet, mutta lopulta kolmen kilometrin päässä ruuhkautuivat ja pysähtyivät. Sen jälkeen tuotiin pioneeriosasto ja veteliläisten jalkaväkeä junan loppuosaa siirtämään ja loput vaunut ja veturi saatiin omien linjojen puolelle. Veteliläiset keräsivätkin tästä junan valtaamisesta muiden joukko-osastojen keskuudessa mainetta. Tarkemmin tästä kannattaa lukea paikallaolijan muisteloista [G] sivut 77-9

Myös Lapin sotaan Heimo ehti. Siinä edettiin Oulusta Kemiin ja Kemi valloitettiin. Kemin valloituksessa hän haavoittuikin 07.10.1944. Osuma tuli oikeaan reiteen ja käteen. Hänet palkittiinkin urhoollisuudesta 2. lk:n Vapaudenmitalilla. [G]

Ilmari Salmela

Sotamies Ilmari Yrjö Salmela on Ellantuvan väkeä, Jussi Eliaanpojan ja Aleksandran poika. Kun Ilmari ei ollut komennuksesta huolimatta ehtinyt Vapaussotaan, Talvi- ja Jatkosodissa hän pääsi tositoimiin. Talvisodassa hän oli koulutettavana kiväärimiehenä Pp.koul.K. 1 ja Jatkosodassa koulutettavana kiväärimiehenä ja vartiomiehenä Ylämyllyn varuskunnassa. [G]

Jalmari Salmela

Jalmari palveli Jatkosodassa lääkintämiehenä Esik.K I / JR 29 joukko-osastossa. Samassa joukko-osastossa palveli myös Heimo Salmela. Haavoja paikattiin Tsiipakassa, Laajassa, Yläjoella, Peskissä, Sombassa, Salmenniskassa, Säämäjärvellä, Prääsässä, Vilgassa, Suununjokella sekä Kiipurossa 2. lk:n Vapaudenmitalin arvoisesti. [G]

Joeli Salmela

Ylitalon isäntä Joeli  oli jo Vapaussodan nähnyt konkari lähtiessään Talvisotaan vuonna 1939. Sotamies parkkeerasi Laatokan koillispuolelle. [G]

Jussi Salmela

Einon Salmelan poika sotamies Jussi (Juho Martti) Ylituvalta lähti nuorena alle kaksikymppisena Jatkosotaan kiväärimieheksi jalkaväen joukko-osastoon JR 50. Hän osallistui taisteluihin Vadrusjärvellä, Kiimajärvellä, Kärstilänjärvellä sekä Lavola, jossa hän haavoittui päähän 18.08.1944. Sodan myllerryksissä Juho kunnostautui moneen keraan ja palkittiin kolmeen kertaan 2. lk:n Vapaudenmitalilla. [G]

Jussi Salmela

Jussi, nuorin Kasperin pojista ei ehtinyt Jatkosotaan, mutta oli Kuopiossa armeijan koulutettavana sodan päätyttyä. [A] Jatkosodassa hän toimikisin suutarina (Jv.Koul.K 12 ja HTK Oulu). Lapin sodassa hän jo olikin korpraalina ja ryhmänjohtajana 3./JR 2 ja johti miehiään Rovaniemen seudun kahakoissa. [G]

S-VK-S4234W - Jussi Salmela ja sotilaat Kuopion kasarmilla 1944 S-VK-S4237W - Jussi Salmela ja sotakaverit Lapin sodassa S-VK-S4236W - Jussi Salmela ja sotakaverit

Kuva. Jussi Salmela Kuopion kasarmilla koulutuksessa ja Lappia puhdistamassa

Jussin sotilaspassista S-D-0098 käy selville aika paljon hänen vaiheista sodan aikana: Jussi on astunut vakinaiseen palvelukseen 18 vuoden ikäisenä 8.3.1943. Ensin pikainen alokas-aika, jonka jällkeen ryhmänjohtaja koulutus ja ylennys korpraaliksi. Tämän jälkeen Jussi toimi Kuopiossa uusien saapumiserien kouluttajana, kunnes lähti aseelliseen palvelukseen 27.12.1944 kivääriryhmän johtajana Lapin sotaan. Jussi vapautettiin sodan päätyttyä täysin palvelleena 3.3.1945, joten hän ehti olla mukana sodassa passin mukaan kahden vuoden ajan.  [Z]

Matti Salmela

Alfred Salmelan perhe osallistui laajasti sotaponnisteluihin. Isänsä ohella rintamalla palveli Matti. [E] Matti sai urhoollisuusmitalin rohkeudestaan, kun perääntymisvaiheessa jäi yksin pitämään puoliaan vihollista vastaan. Tosin Matti huumorimiehenä käänsi asian niin päin, ettei hänellä ollut tarkoitusta jäädä yksin, mutta vahingossa jäi poteroon eikä huomannut muiden jo lähteneen.

Oskari Salmela kaatui

Isontuvan Antti Jalmarin poika Oskari oli veljiensä Seppä-Erkin ja Joelin ohessa rintamalla. Hänen kohtalokseen tuli kaatua taisteluissa 32 vuotiaana. Kiväärimies Oska oli Talvisodassa 8.divisioonan II/ JR 24 mukana taistellen Kiviniemessä ja Haitermaalla. [H]

Jatkosodassa Oska jatkoi kiväärimiehenä joukko-osastossa I/JR 29. Sotaan Oska lähti ilman asetta, sillä I Pataljoona sai kiväärinsä vasta keskityskuljetusten loputtua Liperissä. Oska kiersi monet taistelut kuten Tsiipakka, Laaja, Yläjoki, Peski, Samba, Salmenniska, Säämäjärvi [H]. Enteellisesti Oskari oli nähnyt unessaan kyntävänsä syvästi Halsuan kirkkomaata. Kotoa lähtiessään hän oli arvannut ettei tulisi takaisin ja siunani lapset kukin erikseen erikseen [A][KK]. Säämäjärvi jäi hänen viimeiseksi taistelukseen, sillä hän haavoittui kuolettavasti 10.09.1941. Hän kuoli parin päivän päästä kenttäsairaala KS 22:ssa. Leposijan hän sai Halsuan sankarihaudoilta. [H]

Oskarin viimeisestä rähinässä mukana oli muun muassa Finnilän Ahti ([G] sivu 534). Oskarin pataljoona lähetettiin mottia purkamaan ja marssimaan paikalle Säämäjärven pohjoispuolelle kymmeniä kilometrejä. Siellä oli venäläisten ratsuporukka vastassa. Korkeaa harjannetta kohti hyökättäessä Oskari sai osuman. Motin purun jälkeen jatkettiin eteenpäin ja suuntana oli Äänislinna.

Paavo Salmela kaatui

Paavo Pellervo toimi saksalaisten turvaamilla pohjoisen alueilla kaukopartiomiehenä III/JR 53 joukko-osastossa. Taisteluja Paavo kävi Juntusrannassa, Vuonnisella, Korpijärvellä, Siprivaarassa, Uhtuassa. Lähtökäsky partiomiehillä saattoi tulla milloin vain, välillä oli pitkiä aikoja vapaata. Ilmeisesti saksalaisilla oli aina viinaa tarjolla, ja Paavo päätyikin juopottelemaan kovasti. [U] [G]

 S-VK-4171W - Paavo Salmelan joukkue S-VK-4173W Paavo Salmela sotilaskuva

Sodan lopussa peräännyttäessä Matti Mikkola ja Paavo määrättiin kuulovartoon. Niin alkoi kuulua venäläisiä ympäriltä. Matti tuumasi että nyt lähdetään, vaan Paavo olisi jäänyt. Matti lähti ja Paavo sitten tuli mukana. Jälkeenpäin Paavo joutui toteamaan kaverilleen, että sinne olisi jääty. [U]

Lapin sodassa lähdettiin ajamaan takaa saksalaisia rintamatovereita. Taisteluita Paavo kävi 3. Divisioonan mukana Torniossa, Vojakkalassa ja Ylitorniossa [G]. Torniossa tehtiin rohkea maihinnousu 1.10.1844 iskien saksalaisten selustaan. Saksalaiset tekivät rajua vastarintaa ja Tornionlaakson taistelut kestivät noin viikon ja Tornion kaupunki vallattiin mukaanlukien tärkeät Tornionjoen sillat. Myöhemmin saksalaiset ehtivät tuhota sekä rakennukset että sillat perääntyessään. Taisteluissa kuoli yli tuhat suomalaista, mukaanlukien Paavon, joka kaatui Alitorniossa 06.10.1944  [G]. Hänet on haudattu Vetelin sankarihautaan.

 S-VK-S4226W - Paavo Salmela, Väinö Mikkola ja sotilaita S-VK-4167W - Paavo Salmela ja sotilaita

Kuva. Paavo Salmelan kuvia, ensimmäisessä kuvassa keskellä kumppanukset Matti Mikkola ja Paavo Salmela

Reino Erkki Eemeli Salmela

Ylituvan Joeli Erkinpojan poika Reino Erkki Eemeli oli isänsä ohella sodassa. Korpraaliksi ylennetty Reino toimi Jatkosodassa puhelinmiehenä joukko-osastossa JR 8. Taistelupaikoiksi tulivat Jänisjoki, Lunkulansaari, Mantsinsaari, Veskelys, Tsalkki, Samba, Kutismajoki, Prääsä, Pyhäjärvi, Petroskoi, Juksova, Loimola. Lapin sodassa Reinon reitti kulki Tornion ja Muonion taistelujen kautta. [H] Kannattaa huomata että sodassa oli myös Uudentuvan Reino, palveli muun muassa Talvisodan pääjoukossa JR 64.

Reino Johannes Salmela

S-VK-S1500W - Rakuuna Reino SalmelaKorpraali Reino Johannes on Juho Kasperin poika Uudestatuvasta. Hän ehti sodan aikana olla kaksi vuotta sotapoliisina. Talvisodassa Reino oli Suomussalmella ja Raatteentiellä 2.KKK/ JR 64 joukko-osaston konekiväärimiehenä. Raatteessa Reino palelluttikin jalkansa pahasti. [G]

Jatkosodassa Reino sijoitettin 1.KKK/JR 29:n ja taistelemaan Tsiipakassa, Laajassa, Yläjoella, Peskissa, Sombassa, Salmenniskassa, Säämäjärvellä, Vilgassa, Suununjoella sekä Kiipurossa. [G]

Digitaaliarkistostä löytyy muun muassa Reinon konekiväärikomppanian sotapäiväkirja: Jalkaväkirykmentti 29. 1. konekiväärikomppania 1941-1942 (11143, 19.6.1041 – 17.3.1942)  ja Jalkaväkirykmentti 29. 1. konekiväärikomppania 1942-1942 (11144, 1.9.1942 – 31.12.1942)

Kannattaa huomata että sodassa oli myös Ylitalon Reino, joka palveli jatkosodassa.

-

Reemi Salmela

Demeteriuksen pojanpoika Reemi oli sotaväkiaikaan asti savotoissa talvet. Taitava hevosmies laitettiinkin sota-aikana kuormastoaliupseeriksi.

Hän oli kova hevosmies, oli sitä jo ennen sotaa. Reemi lähti kuninkuusraveihin Seinäjoelle puntikselle. Kovat nuhtelut upseerilta, joka törmäsi Reemiin raveissa, jä käsky ilmoittautua komppanian vääpelille. “Se kyllä tapahtuu”, Reemi oli itse vääpelinä. [U]

Reemi muistelee sotaa videohaastattelussa: S-VK-4310W-10.mp4S-VK-4160W - Reemi Salmela ja sotilaita

Kuva. Reemi Salmelan porukka, Reemi hevosen edessä

Tauno Salmela

Tauno Salmela (1920-1980), TDemetrius Salmelan poika Halsualta, lähti sotaan veljensä Reemin kanssa.

S-VK-S5001W - Tauno Salmela, haitari ja kaksi sotilaskaveria S-VK-S5000W Sotilaat Reemi ja Tauno Salmela

Kuva. Tauno Salmela ystävineen sekä haitari. Veljekset Reemi ja Tauno Salmela

Uljas Salmela kaatui

Uljas, Juho Kasperin poika Uudestatuvasta oli konekiväärin ajomies jatkosodan l.KKK/JR 29 joukoissa. Hän kuoli ajettuaan miinaan 11. 07.1941 Jatkosodassa Tsiipakassa. Uljas on saanut lepopaikkansa Vetelin sankarihautaan. [G]

S-VK-S4207W Uljas Salmela sotilaskuvaPaavo Ämmänkoski oli Uljaksen mukana tämän viimeisellä reissulla. Paavon veli Lauri Ämmänkoski oli kaatunut Tsiipakan taistelussa heinäkuun yhdeksäntenä päivänä. Taistelualue oli vahvasti miinoitettu, eikä kaatuneita päästy hakemaan heti pois. Porukka päätti lähteä kahdella hevoskärryllä ja Uljas lähti ajamaan toista kärryistä.

Paavo Ämmänkoski kertoo ([G] sivu 402): Majuri kielsi, että ennen ei saa mennä, ennenkuin pioneerit puhdastavat paaikan. Yöllä kello kolme pataljoonan komentaja soitti, että selvä reitti. Komppanian päällikkö tuli sanomaan, että tie on vapaa. Me lähdimme kahdella hevosella. Meitä on minun veljeni Jukka, Löytömäen Veikko, Salmelan Uljas, Polson Eeti ja minä siinä takimmaisessa hevosessa. Juuri kun olimme lähdössä, tuli siihen vielä mies, joka ei ollut veteliläinen. Hän oli muistaakseni Kirsilä ja Evijärveltä kotoisin, mutta asui Kokkolassa. Minä sanoin, että hän menisi eellimmäiseen hevoseen, kun siinä on vain kolme miestä. Kirsilä sanoi, että onpa teillä riski hevonen vetämässä. Silloin minä siirryin edellä menevään hevoseen. Olin juuri tarttumassa Rannankarin Eeliä niskasta ja takana tulevaa hevosta harjasta -silloin räjähti. Lensimme ilmaan ilmanpaineesta. Ilmassa pyöri kärryn rattaiden palasia ja pudottuamme maahan, näimme, että hevoset menivät katkennein aisoin kuin tomupilvet kylää kohti. Tiesimme, että takana kävi hullusti. Kaikki kuolivat. Löytömäki taisi elää vähän aikaa. Näin minä menetin toisen veljen. Eelin ja minun lisäkseni olivat etuhevosessa Suvannon Sulo ja Pulkkisen Arttu. Jälkeenpäin kyllä nähtiin tolpassa valkoinen pahvi, jossa luki venäjänkielellä: Miinoitettu alue.

Väinö Pulkkisen veli Artturi oli mukana etumaisessa hevosessa. Väinö kertoo tapahtumista ([G] sivu 402): Pioneerien olisi pitänyt puhdistaa miinoista se tie, mutta he olivat laiminlyöneet tehtävänsä. Ämmänkoskillahan oli tehtävänä mennä hakemaan kaatuneen veljensä ruumis. Luulisin, että Uljas Salmela ja Eeti Polso olivat hevosmiehinä. Artunhan ei olisi tarvinnut lähteä, mutta hänen serkkunsa Harjupatanan Toivo oli siellä kaatuneitten joukossa, samoin oman kylän poika Nisulan Matti. Ennen tätä tapahtumaa oli Kirsilä jo käynyt jalkaisin alueella ja löytänyt venäläisiä paitoja. Siinä korsun edustalla hän veti päälleen valkoisen, korkeakauluksisen paidan ja sanoi, että nyt hän olisi valmis vaikka kuolemalle. Kun takimmaiseen hevoseen oli tullut liian monta miestä kertoi Arttu Ämmänkosken Paavon siirtyneen takimmaisesta hevosesta edellä kulkevaan ja hän pelasti näin henkensä. Miinathan oli kaivettu tiehen. Menikö ensimmäinen hevonen eri kohdasta vai oliko se lasti keveämpi, sitähän ei tiedä. Edellä ajaville ei tullut mitään vahinkoa, mutta jälkimmäisen kärryn miehet kuolivat. Siinä meni Kirsiläkin valkoisine paitoineen.

Uljas Salmela

S-VK-1305W - Uljas Salmela armeijassa

Kasperin poika Uljas toimi sodan aikana aluksi huoltojoukoissa ja myöhemmin sotapoliisissa, kuljettaen vankeja ym. Hän, kuten veljensä Martti, ei paljon kertonut sota-ajastaan lapsilleen. [Ö]

Kuva. Kasperin poika Uljas

Taito Salmela

Ylikersantti Taito Kasperintuvasta oli Talvisodassa jääkärinä 3./JP 3 ja ViestiK/JP 3 joukoissa taistellen Kollaalla. Hän haavoittui taisteluissa 13.03.1940. [G]

Jatkosodassa hänet laitettiin kranaatinheittimen ryhmänjohtajaksi ja sittemmin puhelin aliupseeriksi 1./JR 29, Krh.j. IV/15 Pr, JV AUK. Tutuiksi tulivat Hangon rintama, Tsiipakka, Laaja, Yläjoki, Nikkelijoki, Peski, Somba, Salmenniska, Säämäjärvi, Prääsä, Vilga, Suununjoki, Kiipuro, Kuuttilahti, Laatokan itä- ja koillispuoli sekä Nietjärvi. Tuuloksella 25.06.1944 Taito haavoittui toistamiseen. [G]

S-VK-1401W - Taito armeijakuvaLapin sodassa taisteltiin Oulussa, Kemissä, Ylipaakkolassa, Sodankylässä ja Ivalossa. 2. lk:n Vapaudenmitalilla palkitusta Taitosta ja hänen 1 krh-ryhmän aliupseerikavereistaan Sillanpään Paavosta, Lassilan Heikistä, Patanan Oskarista löytyykin yhteiskuva Kohtalon vuodet [G] kirjassa. Samassa kirjassa hänen näkee samasssa kuvassa puhelinmies Ahti Pulkkisen kanssa.

Kuva. Kasperin poika Taito

Valtteri Salmela

Sotamies Valtteri lähti Leanderintuvasta Jatkosotaa taistelemaan. Vuonna 1941 hän oli 19-vuotias nuorukainen, tuohon maailmanaikaan raavas mies. Joukko-osastoksi määrättiin II/JR 8 ja työkaluksi annettiin konepistooli. Jatkosota tarjosi reissut Aunukseen, Syvärille ja Juksovaan. Lapin sodassa seikkailtiin Tornion taistelut, Kolari ja Ylitornio. Ja rohkea nuorukainen olikin, hänet palkittiin 2. lk:n Vapaudenmitalilla. [G]

 Veikko Salmela

Leander Salmelan poika parikymppinen Veikko  lähti jatkosotaan panssarintorjuntatykkimieheksi. Lisäksi hän oli sijoitettuna Jalkaväenkoulutus K. 16:sta, vartiomieheksi Ammusvarikko 4 Ylämyllyllä. [G]

Vilho Salmela kaatui

Nuori kaksikymppinen Leanderintuvan kiväärimies Vilho laitettiin JR 50 mukana Syvärin rintaman asemasotavaiheen taisteluihin. Nuori sankari haavoittui vakavasti ja kuoli Sotasairaalassa 26.10.1942 ja palasi kotiin Vetelin sankarihautaan. [G]

Viljo Salmela kaatui

Viljo Leanderintuvasta toimi Talvisodassa pataljoonankomentajan lähettinä II/ JR 64 Suomussalmessa, Raatteentien taisteluissa, Pitkärannassa. Lähettien tehtävät olivat vaarallisia, ja se koitui Viljon kohtaloksia ja hän kaatui aivan teltan viereen 17.01.1940 Pitkärannassa. Hänet on haudattu Vetelin sankarihautaan. [G]

Hän oli ensimmäinen salmelalaisista kaatuneista ja toinen Leanderin pojista, jotka sota vei. Opettaja Antti Jalmari Salmela kirjoitti kauniisti Viljon muistolle: S-LA-2020.

Yrjö Salmela

Antti Eliaanpojan poika Yrjö taisteli Jatkosodassa konepistoolimiehenä joukko-osastossa JR 50. Nuori kaksikymppinen sankari kiersi Veskelyksen, Tsalttin, Somban, Kutismajoen, Prääsän, Pyhäjärven, Juksovan, Nikolan ja Loimolan. Lisäksi hän osallistui Petroskoin valtaamiseen. Juksovassa 21. 11. 1942 hän haavoittui jalkaan, mutta palasi piakkoin rintamalle.

Nuori mies ansaitsi 2. lk:n Vapaudenmitalin viimeistään Lapin sodassa taisteltuaan Torniossa, Tornionjoen taisteluissa, Ylimuoniossa. [G]

Valikoituja dokumenttiohjelmia Talvi- ja Jatkosodasta

Haastatteluja