Demetrius, Halsuan sheriffi

S-VK-4425W - Demetrius Salmelan ja Ida Emilia os Leppävuoren perheDemetrius Salmela [148] on syntynyt Räyringin Salmelan Uudessatuvassa 15.8.1861 kahdeksantoistalukuisen sisarusparven vanhimmasta päästä neljäntenä. Juho Henrik II:n [146] poika Demetrius muutti Halsualle ja toimi poliisina, viljeli maata ja omisti Halsuan suurimman talon. Hevosten kasvatus oli hänellä lähellä sydäntä, ja hänen poikansa tulivatkin tunnetuksi hevos- ja ravimiehinä. Temi tai Demi-setä, kuten Sanfredin lapset hänet tunsivat, meni kahdesti naimisiin. Ensimmäinen vaimo oli Ida Emilia os Leppävuori (1872-1906). Perheeseen syntyi kahdeksan lasta. Heidän poikansa Yrjö Salmela (1891-1946) ryhtyi poliisiksi ja maanviljelijäksi. Tauno Salmela perusti perheen. Armas Oskari (1898-1827) lähti Amerikkaan.

Kuva. Demetrius Salmelan ja Ida Emilia os Leppävuoren perhe. Kuvassa viisi nuorinta lasta: nuorena menehtynyt Ida Amalia, Yrjö Aleksanteri, Julius, Tauno ja Amerikkaan muuttanut Armas

Demetriuksen poika Julius kirjoitti isästään henkilökuvan, johon voi tutustua: S-D-0064. Henkilökuva pienin lisäyksin ja muutoksin on kerätty tälle sivulle.

Luonteeltaan oli Demetrius Salmela ystävällinen, säästäväinen, ahkera, rehellinen, auttavainen ja täytti mitä oli luvannut. Niinpä joutuikin hän suuriin talousvaikeuksiin ensimmäisen maailmansodan jälkivuosina, jolloinka vararikkojen määrä oli maassamme sangen suuri. Samoin Suuren laman aikaan 1930-luvulla Demetrius joutui rahavaikeuksiin ja kirjoitti pojalleen hädissään, että lähettää rahaa tai tila menee velkojille. Yrjö vastasi varmaankin laman talousvaikeuksissa itsekin: “Anna mennään vaan, maallista se vain on. Köyhiä me olemme täällä kaikki.” Demetrius selvisi vaikeuksistaan, lienee vakinainen poliisinvirka auttanut. [U] [S-D-0064]

Kun Demetriuksen elämä läheni iltaa oli hänellä omaa viljeltyä maata 102,5 hehtaaria sekä lähemmäs kymmen hehtaaria vuokramaita. Lastensa parasta ajatellen hän eli ja ahkeroi tarkoituksella jättää jokaiselle tasapuolisesti kodin ja viljelyksiä. Hän panikin talon jaon alulle joka johti koko kylän uusjakoon. Lapsiaan ajatellen Demetrius liittyikin 1904 myös Pohjois-Suomen Läänin-Virkamiesten Hautausrenkaaseen: S-D-0061. [S-D-0064]

Tutustu myös:

S-VK-4301W Demeterius Salmelan perhe

Kuva. Perhekuvassa Maija ja Demetrius Salmela ja lapset Julius, Aune, Yrjö ja Tauno perheineen. Lapset alarivissä Erkki Juliuksenpoika, Martta Aunentytär, Eila Juliuksentytär, Yrjön pojat Matti, Erkki ja Jaakko. Keskellä Laila Juliuksentytär, Vieno Juliuksen 2 vaimo, sylissään Heikki, Aune Kauppinen sylissään Mauri, Maija ja Demetrius Salmela, Vilma Yrjönvaimo sylissään Antti, Yrjö Salmela ja tytär Anja. Takana  Julius Salmela, Tauno Juliuksenpoika, Reino Kauppinen, Aunen mies, Mauno  Aunenpoika, Aili Taunonvaimo sylissään Aila takana poika Tauno ja edessä Reemi, Tauno Salmela sekä Yrjön tytöt Aura, Aino ja Alli.  

Demetriuksen Ameriikan reissu

Vuosisatojen kuluessa oli alkuperäinen Salmelan talo Vetelissä tullut jaettu moniin pieniin tiloihin niin, että Demetriuksenkin oli lähdettävä kotoa pois tehdäkseen elintilaa uusille tulokkaille. Aluksi hän siirtyi Räyringissä “huonemieheksi” Ahoon vakaumuksella, ettei menisi koskaan naimisiin ja tekee tästä juuri sen verran, että eläneeksi tulee. Mutta ajan hengen mukaan valtasi hänenkin “Ameriikan kuume” ja välttyäkseen joutumasta sotaväkeen hän lähti 19-vuotiaana vuonna 1880 Amerikkaan.

Kului toista vuotta Ameriikassa kuparirikastamossa ja halkometsässä kunnes Suomi-ikävä sai Temin täysin valtaansa. Työ oli Ameriikassa sangen kovaa. Ajatus, että menisi täällä avioliittoon ja alkaisi kotia perustamaan tuntui aivan mahdottomalta. Niinpä kaivoi hän kirveet ja kiilat maahan, ehken, ne sieltä joskus esille ottaakseen ja päätti lähteä Suomeen. Työtoverit kysyivät: “mikäs Salmelalle nyt tuli kun ei lähde työhön?

Minä lähden Suomeen sotaväkeen!

Paljonko sieltä saa palkkaa päivältä?

Kymmenen penniä. Ja niinpä he nauroivat moiselle haihattelulle. Mutta mikä oli päätetty myös toteutettiin. [S-D-0064]

Demetrius armeijan harmaissa

S-VK-4305W Demeteriuksen perhe ja palvelusväkiKuva. Demetriuksen talo ja palvelusväki vuonna 1919.

Suomeen tultua nimismies korjasi Temin valtion “rulliin,” sotilaskoulutus annettiin Oulun Tarkka-ampuja pataljoonassa. Kolmena kesänä oli suoritettava asevelvollisuus niin sanottuna reserviläisenä Alavuudella, Oulussa, Vaasassa ja Kruunubyyssä. Täsmällinen ja kova sotakuri ei ollut Temille ollenkaan vaikea syystä, että hän oli jo siihen kotonaan tottunut pienestä pitäen. Jos esim. oli ollut niin huolimatoin, että housuistaan pudotti kotitekoisen nahkanapin saattoi saada selkäänsä tai jos nukahti pärevaloa näyttäessään puhdetöitä tehtäessä sai tukkapöllyä tai ankarat nuhteet.

Reserviharjoitusten loputtua toimi hän vielä sotaväessä aliupseerina viisi vuotta joutuen saamaan yhdeksän muun Suomen pojan kanssa jatkokoulutusta “saförileirillä” Venäjällä Krasnojenselassa. Sotaväessäolojaan kertoessaan hän tapasi sanoa, “että minä en tiedä mikä siinä oli, kun toiset upseerit huusivat ja älskäsivät pojille kuria ja jälestäpäin valittivat etteivät millään saa poikia tottelemaan ja tekemään niinkuin pitäisi ja minun kouluttamat pojat ovat aina nöyriä ja hyviä. Kun ei niitä tarvinnu rangaista putkalla sain minä itse putkaa siitä etten minä rangaissut poikia.” Mutta hänen kurinpito oli sotaväessäkin tinkimätön jonka pojat oppivat heti alkuun tietämään ilman suurta ääntä ja putkaa. Oliko se sääntöjen mukaista vai ei, mutta jos joku halusi kokeilla sotakuria toimitettiin tuomio ja rangaistus ilman melua yhtäaikaa, joka vaikutti toisiinkin kasvattavasti. Kaunaa ei kannettu ja välit olivat jälleen hyvät. [S-D-0064]

 S-VK-4308W Kantakirjasonni Apu vetä kirkkorekeä Aili Salmelan ohjaamana

Kuva. Kantakirjasonni Apu vetää kirkkorekeä vuonna 1927 Aili Salmelan ohjaamana, palvelusväki takana, Reemi ja Tauno katsovat ikkunassa

Kauppamies Demetrius

Ennen sotapalvelusajan päättymistä meni hän avioliittoon Iida Emilia Juho Heikintytär Alperin kanssa 4/4 1889. Kun alkoi tulla perheen lisää teki alkuperäiset suunnitelmat täyden kuperkeikan, että “syön kaikki mitä kiini saan (ansaitsen).” Nyt oli vasta Demetrius Salmelan elämä alussa, vaikka oli ikää jo kertynyt 28 vuotta. Ostettiin asunto Räyringin Saaresta, Lyllykangas (lieneekö liikanimi?) niminen paikka. Kun ansiotöitä oli vähän hankki hän hevosen ja alkoi kierrellä talosta toiseen useassa seurakunnassa ostellen voita, lintuja, jäniksiä ja nahkoja.

Ja minä istuin reessä 9 talvea niin ahkeraa, ettei kukaan ennen eikä sen jälkeen ole istunut eikä tule istumaan,” hän usein tapasi myöhemmin sanoa kuin kaipauksella menneitä kertoen.

Tällekin hommalle tuli päätepiste. Hän oli valmis kaikkia varoittamaan: älkää menkö hinkkinaimisiin, tulee nälkä. Kertoi pitkin kylää Räyringissä kierrelleensä saadakseen ostaa maitoa perheelleen eikä kuitenkaan saanut. Silloin leimahti päätös, että minä hommaan itselleni talon, että on vara antaa muillekin hinkkiläisille maitoa. Tälle maidonostamisen vaikeudelle löytyy syy, joka löytyy luvusta Salmelan meijeri.

Demetrius asettuu aloilleen

Ensiksi haki hän Perhoon poliisiksi, jonne Vaasan läänin kuvernöörivirasto nimitti hänet vuonna 1892. Temi hoiteli sitä virkaa kuitenkin vuoden, toistakin, Räyringistä päin, kunnes samanlainen toimi aukesi Halsuassa. Virkapaikkoja Nimismiehen avuin vaihdettiin ja niin muutti Demetrius Halsualle 6/3 1896. Siirtolaisuus Ameriikkaan tyhjensi taloja Halsuallakin ja niinpä sai hän ostaa Niemeltä Långin naapurista pienen talon 30 hehtaarin vieläpä hyvin alas asutun, missä oli työtä parille hevoselle ja rehua muutamalle lehmälle.

Heti alkuun nousi hyvä purjetuuli. Vaikka kaupanteko jäi vähitellen varjoon ja ansiotulot siltä osalta pienenivät, poliisipalkan avuin voitiin palkata työväkeä. Maa alkoi antaa tuloja. Karjaa ja hevosia voitiin kasvattaa lisää. Maanviljelyspinta-aloja lisättiin sekä uudisraivauksella, että ostojen kautta. Uuttera ja edistyksellinen Temi menestyi, toimi poliisina 36 vuotta, maatalon isäntänä 40 vuotta niin että vuonna 1918 tilan pinta-alaa oli jo 104 hehtaaria.

S-VK-4315W Demetrius Salmelan perhe tapahtumakeskus Sampon pihalla S-VK-4314W Väkeä Demetriuksen pihassa

Kuva. Demetrius ja Maria pihallaan. Kuva lienee Marian 50-vuotissyntymäpäivät vuonna 1914. Takana vasemmalla pojat Julius ja Yrjö. Toinen oikealta on Amerikkaan lähtenyt poika Armas. Tytär Aune on toinen tyttö oikealta mustassa hameessaan. Marian ensimmäisen avioliiton Kalle Antinpoika Ruuskan lapsia ilmeisesti on mukana myös: takarivin oikeanpuoleinen voisi olla Vilho ja keskimmäinen Väinö. Seinässä näkyy kyltti, että Tapaturmakeskus Sampo on vakuuttanut talon, joka oli tuohon aikaan harvinaista

Kuva 2. Väkeä Demetriuksen pihassa, itse isäntä takana vasemmalla. Viulistina Temin poika Yrjö  ja haitaria soittaa Aarne Kauppinen. Temin poika Julius on takarivin toinen vasemmalta, toisen ikkunan alla. Oikealla seisoo Ilmi Kauppinen ja hänen tuleva aviomiehensä Oskari Niemi on haitarin soittajan yläpuolella takarivissä. Nainen vasemmalla on Olga Huusko.

Tämän suuruisessa talossa nykyisillä työvälineillä ja viljelystavoilla voisi hoitaa karjaa melko suuren määrän, mutta silloin ei ollut vielä autoja, jolla olisi saanut savipohjaiset typpirikkaat mutasuot täysin kasvamaan apulannan avuin. Traktorivoimaa hevostyövoiman lisäksi tunnettiin vasta Etelä-Suomessa, joten lehmäluku supistui kolmeenkymmeneen. Hevosten kasvatuksella saatiin myös lisätuloja. Vielä kymmenkunta vuotta taaksepäin muistin neljänkymmenenseitsemän pienen varsan nimen, joita Demetriuksen tilalle syntyi, paras saavutus oli yhtenä kesänä kolme uutta varsaa. Täysiä työhevosia pidettiin 5-7 ja opetettavia ja pieniä varjoja kolme, neljä. Yhteislukumäärän ollessa 9-11. Hinkkiavioliitosta oli vähitellen muodostunut talous, josta oli varaa antaa vuorostaan toisille kylässä asuville maitoa, joilla ei ollut omaa lehmää.

S-VK-4300W Demeterius Salmelan perhe

Kuva. Demetriuksen (1861-1936) perhekuvassa vasemmalla edessä Maria Juhontytär os Meriläinen (1864-1934), Demetriuksen toinen vaimo ja Demetriuksen tyttö. Keskirivissä vasemmalla Demetriuksen Kokkolaan muuttanut poika Julius (1894-1958) ja ensimmäinen vaimo Impi (Tyyne Impi Elisabeth) os. Alttius. Sylissään heillä on Laila ja Tauno.

Kun Salmelan talo Halsuassa sijaitsi kirkonkylässä tuli majatalo sijoitetuksi Salmelaan kymmeniksi vuosiksi ja niinpä saikin sieltä yösijan ja ruokaa kaikki jotka halusi. Joskus oli yövieraita toistakymmentäkin vaikka majatalolle varattuja huoneita tarvitsi olla vain kaksi. Elintarvepulavuosina 1914-1918 ohikulkevat matkustajat satuttivat matkansa Salmelaan yöksi saadakseen kylläkseen syödä vieläpä ilman korttia.

Demeteriuksen vellikello 1W Demeteriuksen vellikello 2W

Kuva. Demetriuksen vellikello (2014) on edelleen paikallaan vaikka mahtava hirsikartano on ajan saatossa alta kadonnut. Vellikello on poikkeuksellista Keski-Pohjanmaalla, mutta ilmeisesti Demetriuksen suuri palvelusväki toi mukaan tarpeen eteläsuomalaiselle kutsutavalle

Työväestöön osasi Salmelan isäntä suhtautua hyvin sovinnollisesti, sillä palkkaväen saanti oli aina hyvä. Erimielisyyttä ei tavallisesti syntynyt, ei työaikana eikä palkanmaksupäivänä. Poliisivirkatehtävät hän hoiteli paljolti iltatöinä ja säännöllisesti. Ei niitä kasattu päivästä toiseen vaan tehtävä suoritettiin aina heti siitä huolimatta, että samalle sivukylälle tuli asia useana päivänä peräkkäin. Heti eikä hetken päästä toimeksipanoon kasvatti hän omia poikiaankin ja sama talon tapa juurtui aivan kuin huomaamatta palkkaväkeenkin. Uutterasti itse työmailla työssä mukana olleena hän tunsi jokaisen niittyladon kunnon, jokaisen ojanrumpun, aitojen kunnollisuuden, jotka aikanaan korjattiin ja maa asuttiin niin ettei ojat päässeet papia kasvamaan. [S-D-0064]

S-VK-0606W - Demetrius Salmelan talo

Kuva. Demetriuksen talo

Demetrius tuo lain ja järjestyksen Halsualle

Jos hän poliisina kutsuttiin huvitilaisuuksiin järjestysmieheksi kuin kulovalkea levisi aina nuorenväen joukossa tieto, että ollaan siivosti tänne tulee poliisi. Joskus uskaliaimmat halusivat kokeilla suuriäänisellä eleellään Salmelaa poliisina, jolloin Salmela hiljaa huomautti, että nyt on paras poistua täältä, ei tuollainen esiintyminen sovi tänne. Hetken aikaa hän seurasi oliko huomautuksesta apua ja ellei ollut, toista muistutusta ei tullut vaan rauhan rikkojalle tuli armoton kovakourainen noutaja eikä samaa henkilöä tarvinnut samana iltana kahdesti pois toimittaa.

S-VK-4303W Konstaapeli Demeterius Salmela, Halsuan ensimmäinen poliisiSellaista kuin pelko virkatehtävissä oli hänelle tuntematon käsite, olipa yksin tai muita apuna. Erään kerran varastettiin Etelä-Suomessa hevonen, josta hän sai tiedon, että se on tulossa Halsualle. Mutta kyseellinen hevonen oli hetki sitten mennyt kylän ohi Lestijärvelle päin.

Pikimiten nopein hevonen tallista valjaisiin ja takaa-ajamaan. Kun poliisi Demetrius tuli Kanaseen oli varas juuri ohittanut sen. Valjastettiin Kanasella toinen hevonen ja jälleen perään. Viidentoista kilometrin mittaisella suorallla metsätiellä pääsi hän jo näkemään edellä menneen. Edellä menevä varastettu hevonen varmaan ennen väsyy kuin vastavaljastettu takaa-ajava. Vauhdia kiristi kumpainenkin, välimatka lyheni. Silloin Demetrius kevensi kuormaa, lupasi apumiehen jäädä tielle ajaen yksin ja edelleen välimatka lyheni. Lestillä ohjasi varas hevosensa eräälle sivutielle, joka vähitellen huononi ja viimein loppui. Varas nousi reestä ja lähti juoksemaan, poliisi Demetrius teki samoin pudottaen päällystakinkin pois. Mutta lunta oli vahvasti. Varas pysähtyi, kääntyi ympäri ja ojensi pistoolinsa. Demetrius ojensi myös ja sanoi, että “ellet heti heitä postoolis menemään olet kuoleman oma.”

Silloin varkaalta lensi pistooli pyynnöllä, että älkää ampuko en minkäänlaista vastarintaa. Demetrius otti pistoolin lumesta, hevoset käännettiin takaisin, varastettu hevonen sidottiin ohjasmutkasta Demetriuksen rekeen kiinni ja niin sai varas morsiamineen kyytiä Demetriuksen reessä. Paluumatka sujui kuin vanhoilta tovereilta jutellen elämänkokemuksiaan kumpainenkin, joita molemmilla oli runsaasti.

Toinen kuvaava kertoelma poliisi Demetriuksen pelkäämättömyydestä. Viran omaisten tietoon oli tullut, että jossain Vetelin nimismies piirin sivukylällä keitetään pontikkaa, jonka piirin virkakunnan toimesta pitäisi tuhota. Niinpä nimismies, Demetriuksen ja kahden muun poliisin kanssa eräänä yönä päättivät tehtailijan yllättää. Kun tultiin pihalle verhojen läpi kuulsi valo ja huomattiin että siellä oltiin valveilla, mutta kuka menee sisälle? Kukaan toiset eivät olleet halukkaita siihen, mutta Salmela ei kieltäytynytkään. Hän meni ja koputti oveen. Ei kuulu mitään. Hän kopistaa uudelleen pyynnöllä, että avatkaa ovi. Ovi pysyy kiinni ja hiljaisuus vallitsee edelleen. Mutta, kun Salmela karjaisi oikeen rintaäänellä kuka pyytää ovia avaamaa ja ellei se aivan heti aukee on oven peilit sisällä. Silloin heilahti haka auki, virkakunta astui sisään ja tehdas kalustoineen tuhottiin ja keittäjä haastettiin oikeuteen vastaamaan teostaan.

Mielipiteiltään ei hän ollut ehdottoman raittuiden kannalla kunhan ei vain melua ja asiansa hoitaa, mutta joskus hänkin eksyi liiallisuuksiin. Oliko se vuosi 1909. Oltiin KPO:n Halsuan myymälään tavaraa hakemassa usealla kymmenellä hevosella. Silloin oli luvallinen tapa, että miehellä kuin miehellä oli 1 ½ litran viinalekkeri kotieväiksi. Poliisi Salmela oli mukana. Ja kun oli pakkastakin, oli matkaseuralaisille nautinto lämmittää aina ystävällistä poliisiakin (yhteinen juoni varmaan). Kun kotiin tultiin ei Salmela suostunutkaan kotona lepäämään matkan vaivoista vaan lähti toisella hevosella virkamatkalle Ylikylälle ilman kenkiä ilman päällysvaatteita josta eräs kynäilijä suvaitsi kirjoittaa selostuksen lehteen otsakkeella: “Järjestyksen valvoja hurjalla tuulella.” Tämän johdosta hän sai esimieheltään kirjallisen muistutuksen, että “jos ryyppääkin tulee silloin pysy kotona.” Tämä muistutus lienee ainoa minkä hän sai palveltuaan Valtiota yli 45 vuotta. [S-D-0064]

Demetrius Salmelan poliisi miekka numero 10, Vetelin museo - Maija Ali-Haapanan kuva Juoksukilpailu Halsuan Uudentalon kentällä

Kuva 1. Salmelan poliisien ulkoinen tunnusmerkki on Demetriuksen ajoista asti ollut miekka. Demin miekka on esillä Vetelin museossa (numero 10 kuvassa)

Kuva 2. Mitäänpelkäämätön Demetrius näyttämässä nuorisolle mallia juoksukilpailussa Halsuan Uudentalon kentällä (nykyisen huoltoaseman kohdilla on ollut pelikenttä). Kuva on noin 1930-luvulta, jolloin Demi olisi ollut yli 70-vuotias. Vasemmalta sotilaspuku päällä Arvid Mastokangas, mies, Väinö Hietalahti, Filemon Kauppinen, Demetrius Salmela, Martti Kujala, Osmo Pajala (?), Antti Huusko, mies, Toimi Kauppinen, mies, Kalle Råman. [Kirsi Rautiaisen kuva]

Henkilön Demetrius Heikinpoika Salmela ja hänen puolisonsa Ida Emilia Salmela [Leppävuori] perhekaavio

Henkilön Demetrius Heikinpoika Salmela sukupuu

Henkilön Demetrius Heikinpoika Salmela jälkipolvet ja Temin lasten jälkipolvet:

S-VK-S1012W Sotilaat Tauno Salmela ja Vilho RuuskaTauno Salmela (1896-1936) ja Aili os Kauppinen

Tauno, Demetriuksen poika meni naimisiin halsualaisen Aili os Kauppisen (1900-45) kanssa Vapaussodan jälkeen 15.11.1919. Tauno oli Vapaussodassa Valkoisten joukoissa, mukanaan veljensä Yrjö ja Armas. Tauno menehtyi kovin nuorena, vain nelikymppisenä. Aili menikin uusiin naimisiin Uuno Mastokankaan kanssa vuonna 1939.

Kuva. Vapaussotilaat Tauno Salmela ja Vilho Ruuska

Jos Yrjössä jatkui Demetriuksen poliisisuku, niin Taunossa jatkui ikiaikainen Salmelan Uudentuvan hevosmiesperinne, jonka Demetrius oli tuonut mukanaan Halsualle. Taunon poika Reemi nousikin valtakunnan ravilegendaksi. Ja perinne jatkuu Reemin pojissa ja pojanpojissa. Reemin ravimiestarina kannattaa lukea kirjasta [OO] Laukka numerolle kuusi (saatavissa muun muassa http://www.metsapirtti.com/kirjatilaus)

Henkilön Tauno Demetrius Salmela jälkipolvet

Taunon perunkirjat (S-D-0216a, -b)

 S-VK-4433W - Tauno Salmela , haitari ja ystävä S-VK-4504W Tauno Salmela, Sulo Kauppinen, Ilmi Niemi ja Elina Karhulahti

Kuva. Tauno Salmela, haitarin ja ystävien seurassa. Oikealla Tauno Salmela, Sulo Kauppinen, Ilmi Niemi ja Elina Karhulahti.

Aune os Salmelan ja Reino Kauppinen
Aune, Demetriuksen tytär, meni naimisiin Kauppisen Reinon kanssa. Perhe peri neljäsosan Demetriuksen tilasta vuonna 1936 ja heille erotettiin Demetriuksen talosta osa, joka siirrettiin hieman kauemmas päärakennuksesta. Demetriuksen tilaa viljelivät Aune ja Reino sekä Aunen veljet Yrjö ja Tauno, sillä Julius ryhtyi kauppiaaksi ja rahoitti toimintansa perintöosuudellaan. Reino jäi leskeksi Aunen kuoltua sota-aikana ja avioitui sen jälkeen Räyringistä kotoisin olevan Ilmi os. Ahon kanssa. He asuivat vanhaa Demetriuksen talon osaa kuolemaansa saakka. [RR]

 Lue myös Askon lehtiartikkeli S-LA-0037.

S-VK-0604W Aune os Salmelan ja Reino Kauppisen talo - Demeteriuksen talon pääty

Kuva. Aune os Salmelan ja Reino Kauppisen talo. Demeteriuksen talon pääty on enää jäljellä, Kari Salmelan purettua päätalo 1980-luvulla. Tämä Aunen ja Reinon puolisko talosta on vielä pystyssä Kauppisen Askon poijan pihapiirissä. Talon omistaa nykyään Maunon poika Allan Kauppinen. [RR] Kuva: Marjatta Nevala 2012

Aunen ja Askon talo on Niemeltä päin kirkkoa kohti tultaessa vasemmalla ennen nykyistä koulua ja kirjastoa. Demetrius ja siten Aune laittoi talonsa vain ½ km päähän kirkosta, Halsuan parhaalle paikalle. Sisälle taloon mentiin avokuistin kautta, joka oli järvenpuolella räystään jatkona. Talossa on yksi ikkuna niemelle päin ja toinen tielle päin ja kaksi huonetta: tupa ja Reinon navetalle päin oli pien kamari. [RR]