Vaikka Alfred Salmela oli talvisodan syttyessä jo suhteellisen iäkäs, hän kuitenkin osallistui talvisotaan kokonaisuudessaan ja osin myös jatkosotaan. Perhe osallistui laajasti sotaponnisteluihin. Rintamalla palveli lapsista Matti. Marja-Liisa toimi ilmavalvontalottana. Aarre toimi myös sotilaspojissa ja vapaaehtoisena lähettinä Helsingin sotilaspiirissä. Annelikin oli pikkulotta. [E]

Kuva. Alfred ja Elna Salmelan perhe Jatkosodan tuiverruksessa. Ylärivi Aarre, kapteeni-isä Alfred, sotamies Matti. Alarivi: pikkulotta Anneli, Elna äiti, lotta Marja-Liisa ja Heikki

Talvisota

Talvisodan lähestyessä Alfred osallistui ylimääräisiin kertausharjoituksiin, kuten niin moni muukin suomalainen. Sodan alkaessa Alfred oli siis jo rintamalla, muun perheen ollessa Helsingissä, johon ilmaiskut kohdistuivat. Alfredin joukko-osasto oli IV Armeijakunnan esikunta, jossa hän toimi kenraali Hägglundin adjutanttina. IV AKE oli sijoittunut Laatokan koillispuolelle.

Kuva. Alfred kenraalin adjutanttina

Oheisessa 30.1.1940 otetussa kuvassa kenraalimajuri Hägglundin adjutanttina karttalaukku kädessään luutnantti Alfred Salmela. Lisäksi kuvassa ovat vasemmalta lukien everstiluutnantti E. Järvinen, tuntematon (selin), eversti luutnantti E. Kuussaari, eversti H. Hannuksela ja kenraalimajuri W. Hägglund.

Alfredin esimies oli kenraali Gustav Hägglundin isä kenraaliluutnantti Johan Woldemar Hägglund. J. W. Hägglund oli pitkän linjan sotilas, joka oli aloittanut sotilasuransa jääkärinä Saksassa. Antti Juutilainen on kuvannut IV AK:n taisteluita kirjassaan ”Mottien maa”. Suomalaiset joukothan saivat pysäytettyä neuvostoliittolaisten hyökkäyksen Kollaan taistelussa 7. joulukuuta 1939. Tammikuussa 1940 suomalaiset saivat vallattua takaisin Laatokan ranta-alueita onnistuen motittamaan neuvostoliittolaisjoukkoja alueella Kitilä–Koirinoja–Lemetti. Seikkaperäisistä IV AK:n sotapäiväkirjoista selviää muun muassa että Alfred pyysi valistusosastoa järjestämään lentolehtisiä, joissa kehotettiin mottiin ajettuja venäläisiä antautumaan. [E]

Jatkosota

Kuva. Kapteeni Alfred ja Elna

Jatkosodan alkuvaiheessa vuonna 1941 Alfred ylennettiin kapteeniksi. Tässä hyökkäysvaiheessa, Alfredin osalta Itä-Karjalan valtauksessa, Alfred osallistui taistelutoimintaan Kevyt Osasto 15:ssa, 7. Divisioonassa. Kv Os 15 operoi hyökkäyksen kärjessä siten, että sotilaat liikkuivat polkupyörillä, panssarivaunujen kulkiessa samanaikaisesti tieuraa eteenpäin. Jalkaväki tuli sitten perästä ja kävi taisteluita iskukiilan leventämiseksi. Kv Os 15 osallistui taisteluihin Tohmajärvellä ja Syvärillä. Alfred oli tässäkin roolissa hyvin tunnollinen ja komentajan päiväkäskyissä toisinaan mainitaankin erityisesti Alfredin vastuuntunto ja uupumaton toimiminen tehtävissään. Kouluneuvos Kaarlo Saarialho toimi myös samassa yksikössä. Venäläisten sotavankien kohtelu ei ollut kaikin osin asiallista. Tästä Alfred erityisesti myös mainitsi. Tarpeeton kostaminen yksittäisille sotilaille oli vastoin Alfredin eettisiä normeja.

Kuva. Kapteeni Alfred Salmela ja I-JR34 ylittää Syvärin aamuyöstä kello 5.15

Ikääntynyt Alfred kotiutettiin asemasotavaiheessa 1943. Sota-ajoista Alfred kertoi suhteellisen vähän, niin kuin monet muutkin veteraanit, jotka mieluummin vaikenivat noista kovista ajoista. Yksi tarina kuitenkin oli sellainen, että eräänä yönä vartiomies oli nukahtanut ja telttaan tuli kaikkien yllätykseksi suuri joukko venäläisiä sotilaita keskellä yötä. Hyväksi onneksi venäläiset eivät kuitenkaan olleet aikeissa käydä taisteluun nukkuvien suomalaisten kanssa, vaan halusivat antautua. Näin tästä pahasta säikähdyksestä selvittiin. [E]

Juutalaisten luovutuksista

Sota-aikaan liittyvä kuuma kysymys on se, miten suomalaiset toimivat juutalaisten suhteen. On tunnettua, että valtiojohto pääsääntöisesti vastusti ja esti juutalaisten luovutukset Saksaan. Johtuen liiallisesta aseveljeys-innosta kuitenkin joukko juutalaisia pakolaisia luovutettiin Saksaan. Erityisesti Valtiollisen poliisin päällikköä Arno Anthonia pidetään vastuullisena siihen, että luovutuksia pääsi tapahtumaan.

Juutalaiskysymys tuli kouluhallitukseenkin lausunnolle. Alfredin näkemys oli, että juutalaisia ei voida missään tapauksessa luovuttaa, sillä lapset ovat oppivelvollisia, eikä heitä näin ollen voida antaa vieraan valtion käsiin. Tässä oppivelvollisuus-pykälä käännettiin suojaamaan juutalaisvähemmistöä. Alfredin tekstejä lukiessa käy nopeasti ilmeiseksi, että hän kaiken kaikkiaan vierasti kaikkia totalitaarisia järjestelmiä, oli niiden alkuperä sitten idässä tai lännessä. [E]