Taito (Taito Kauno Alfred) jäi isännöimään Kasperintupaa vanhempiensa Kasperin ja Fiinan jättäytyessä syytingille. Taito kävi ennen varusmiespalveluaan Kannuksen maamieskoulun tietopuolisen kurssin. Tuli armeijan vuoro ja oli talvisodan syttyessä koulutettavana käyden aliupseerikoulun ja jäi kapitulantiksi. Taito oli jatkosodassa ja sotilasarvoltaan kersantti. Taiton ”retkistä” Salmelan armeijan mukana on kirjoitettu erikseen. Hän oli Snapperstunassa ollessaan tutustunut ja avioitunut Vihtiläisen Svea Merikallion (1924-44) kanssa, mutta nuori vaimo sairastui vakavasti ja kuoli. Sodan vuoksi he eivät ehtineet asua yhdessä.

Kuva. Taiton ja Lainan kihlakuva

Taito oli sotien päätyttyä armeijassa kapitulanttina ja, kun virkoja sitten vähennettiin, hän pyrki ja pääsikin poliisialokas-kurssille. Kurssin jälkeen hän sai nimityksen vakinaisen konstaapelin toimeen Liikkuvanpoliisin Kokkolan komennuskuntaan josta siirtyi jonkin ajan kuluttua paikallisen Kokkolan poliisilaitoksen järjestyspoliisiosastolle. Pian Taiton oli tehtävä kauaskantoinen päätös, kun oli menossa avioon kotikunnasta jo nuorena tuntemansa Laina Heikkilän (1917-2005) kanssa eikä hän ollut halukas muuttamaan Kokkolaan. Kannuksen Maamieskoulunkin käyneenä myös Taitoa kiehtoi maatilan työt ja niin he vuonna 1945 alussa menivät vihille ja muuttivat Salmelaan kotitilalle. Päätöksentekoa sanoutua irti virasta Kokkolassa helpotti tieto, että Halsualle tulee piakkoin avoimeksi poliisin virka jota silloisen Vetelin nimismiespiirin nimismies lupaili Taitolle. Kun nimismies sitten soitti, ilmoittaakseen Taitolle viran avautumisesta ei hän ollut kotona, mutta puhelimessa Kasperi-isä oli sanonut, ettei meidän poika tule. Asiaa harkittuaan Taito ei sitten hakenut kyseistä virkaa.

Maatilan jakauduttua Taito perusti kaupan vaimonsa veljen kanssa Lappajärven Itäkylään jonne lankomies perheineen muutti asumaan ja hoitamaan liikettä. Tavaroiden hankkimista varten oli ostettu myös yhteinen kuorma-auto jonka talli oli Lappajärvellä. Taitolla oli silloin Ralec-moottoripyörä, jolla kulkeminen kuntien välillä sujui mutta aiheutti terveysongelmia. Muutaman vuoden kuluttua eräänä pakkasyönä rakennus jossa kauppakin oli, paloi eikä yhteistä liiketoimintaa enää käynnistetty. Toinen samaan aikaan perustamansa T. Salmelan sekatavaraliike Taitolla oli kotona Salmelassa, jossa myytiin ruoka- ja kotitaloustuotteita, karjanrehuja, apulantaa, nestekaasua ja polttoöljyä. Asiakkaita kävi Salmelan lisäksi lähikylistä Viiste mukaan lukien. Taito oli perustamisvaiheessa tiedostanut, että moni asiakasperhe omaa KPO:n jäsenyyden. Alkuaikana kaupanhoidon ohessa hän toimi myös Suomi-yhtiön vakuutusasiamiehenä.

Koska Taiton oli kuljettava pankki, tavarainhankinta ym. asioilla Finnilässä ja jopa Kokkolassa asti niin Osuuskassan hoitajan tehtävästä eläkkeelle jäänyt Kasperi-isä toimi aluksi usein myyjänä. Taito tilasi itse tavarat ja hoiti kirjanpidon. 50-luvun alun jälkeen Fiinan vuosia kestänyt sairaus vaati enemmän hoitoa sekä puolisolta että miniältä. Tytöt alkoivat toimia ikänsä ja koulunkäyntinsä salliman ajan myyjinä ja päivittäistavaroiden tilaajina. Kun he valmistuivat ammatteihinsa ja saivat töitä muuttaen muualle, tavarainhankintaa alettiin vähentää ja lopuksi kauppa lopetettiin lähes 20 vuoden toiminnan jälkeen.

Liiketoiminnan käynnistyessä oli sovittu, ettei Laina vaimon tarvitse osallistua myyntityöhön, vaan hoitaa kotitalous- ja navettatöitä mikä oli hänenkin tahtonsa koska oli syntynyt maatilalla perheen esikoiseksi ja isänsä sekä veljistä vanhimman ollessa sodassa hoitanut navetta- ja ulkotöitä. Taito osallistui lehmien ruokinnan suunnitteluun ja raskaimpiin töihin. Laina suunnitteli- ja seurasi lehmien poikimiset sekä tilasi voin meijeristä. Hän oli tarkka eläinten hoidossa, maitotonkkien jne. puhtaudessa ja niinpä hänelle kertyi palkintolusikoita meijerin tekemistä maidon puhtauskokeista.

Isännyyden alkuaikana Taito rakensi riihestä ja osin betonista valaen, käyttötarkoitukseen sopivan navetan. Vesi sinne ja asuinrakennukseen saatiin sähköpumpulla. Asennettiin, lehmien juodessa, automaattisesti täyttyivät juomakupit joten kannettavaksi parsiin jäi vain ns. suurusjuomat. Hankittiin lypsykone ja hevosen tilalle Zetor-merkkinen traktori joka palvelikin pitkään. Asuinrakennus sai peltikatteen. Tuvassa Taito purki tulisijat ja muurasi uuden leivinuunin ja hellan keskemmälle huonetta.

Vuonna 1953 kotipeltoa ja suometsää menetettiin, kun leveä Viisteentie rakennettiin Kasperintalon maiden läpi Vimpelintielle. Mutta Taito raivasi kytömaalle metsiköstä vähän lisää viljelysmaata. Ostotilaustyönä poistettiin konevoimalla kotipelloista suuret kivet. Taito suunnitteli huolella ennen kuin päätti alueiden viljelyjärjestyksestä, lannoitteista ja kasvilajikkeista. Hän teetti maille myös viljavuustutkimuksen.

Useana vuonna viljeltiin myös sokerijuurikasta joka syksyisin myytiin. Pojat auttoivat maataloustöissä sitä myötä kuin ikänsä ja voimansa karttuivat.

Kuva. Kasperintuvan asukkaat. Vasemmalla Taito, edessään Tuula ja Laina-vaimo, sylissään Inkeri. Oikealla Jussi, sylissään Pauli ja vieressä Aino-vaimo. Keskellä ovat Kasperi ja Fiina. Takana oikealla Sulo ja Uljas. Sulon tytär Pirkko on Fiina-mummon edessä. Kuvan otti Sulon vaimo Siiri vuonna 1947 Jussilan rakentamisen aikaan.

Vuonna 1965 Jussi-veljen perheen muuttaessa Kauhavalle Taito osti hänen maa-alueensa kotitilasta. Tämä mahdollisti läheisestä Haapajärvestä kortteen jokavuotisen noston ja kuivaamisen lopettamisen. Rakennettiin betonista AIV-rehulle torni minne vuosittain valmistettiin tuoreesta nurmesta rehua.

Siinä vaiheessa, kun naapureistakin lapset olivat muuttaneet muualle opiskelemaan, syksyisin yhdessä talkoilla poimittiin kunkin talon perunat, samoin kuin oli jo pitkään totuttu puimaan talkoilla kunkin talon leikkaamansa vilja. Näin saatiin yhteiset koneet nopeasti siirretyksi seuraavaan taloon. Näin siihen saakka kunnes töihin oli saatavilla modernit perunannostokoneet ja leikkuupuimurit sekä kylän viljankuivaamo. Taito oli nimetty kuivaamokoneiden vastuuhenkilöksi siten, että jos isäntien kuivatessa viljojaan syntyi koneongelmia, hänet kutsuttiin paikalle. Tämä siksi, että hän oli asentanut sähköt kuivaajaan sekä öljypolttimille ja tunsi laitteet sekä niiden toiminnan.

60-luvulla kokeiltiin myös turkistarhausta. Syksyisin Taito ja poikansa kävivät Salmelan tarhaajien nahottamossa nylkemässä, kuivaamassa ja laittamassa nahat myyntikuntoon.

Keväisin, alkaen v.1948, Taito oli sesonkityössä koneenkäyttäjänä pukseerissa joka veti vinssillä tukkilautat Haapajärven yli. Kyseessä oli uittoyhtiön Kalle-laiva (vene) jota talvet säilytettiin Salmelan puolella Haapajärveä, jokisuistossa tallissaan. Uittoyhtiöön liittyen myös Taito ja poikansa osallistuivat jokakeväiseen propsien jokeen laittoon. Työ tapahtui tulvaveden aikaan Salmelan sillan kupeessa jonne talvisin oli ajettu korkeat ja pitkät pinot puita. Uittoyhtiö oli jakanut pinot osiin, josta halukkaat saivat oman osansa kiskoa pikkaa apuna käyttäen jokeen.

Kuva. Taiton lapset ja lasten kaverit vuonna 1954. Takana Jussi Salmelan poika Pauli, Taito Salmelan lapset Tuula, Esko, Inkeri sekä naapurin Allin ja Veikon tytär Paula. Alarivissä Vesa,  Matti Salmelan tytär Hannele Helsingistä, Veli ja Vuokko. Taustalla Matti Salmelan auto.

Taito työskenteli Jussi-veljensä mukana sähköasennustöissä ja etäopiskeli alaa. Pitkään hän toimi myös Räyrinkiin sähköä tuottaneen Ähtävän Sähkövoima Oy palveluksessa uusien sähkölinjojen- ja jo olemassa olevien asennus- ja kunnostustehtävissä sekä em. töiden työnjohtajana. Hänen asemansa em. tehtävien työnjohtajana vahvistui niin, että myöhemmin hänen tehtäväkseen tuli myös tarvittavan työvoiman palkkaaminen. Myös vikapäivystys, vikojen paikantaminen sekä korjaaminen/korjaustyön valvonta kuuluivat tehtäviinsä. Hänellä oli valtuudet palkata kulloinkin korjaustyössä tarvittava määrä työntekijöitä. Työ Ähtävän Sähkövoima Oy:ssä päättyi, kun Räyrinki liittyi kirkonkylän sähköverkkoon ja sähkön toimittaja vaihtui. Taito toimi muutoksen jälkeen lyhyehkön ajan Vetelin sähkölaitoksen määräaikaisena vikapäivystäjänä.

Sähkötyökokemusta omaavana ja alaa opiskelleena hän päätti yrittää Sähkötarkastuslaitoksen pätevyyshyväksyntää, mikä hänelle myönnettiinkin. Tämän jälkeen hän aloitti yksityisenä asentajana omakotitalojen ja maatilarakennuksien sähköurakoinnin. Suunnitteli & toteutti uudis-, muutos- sekä korjaustöitä. Omat poikansa osallistuivat kiireisinä aikoina asennustöihin. Viimeisen sähköurakoinnin hän suoritti 1986-87 poikansa omakotirakennustyömaalla Salmelassa.

Taito harrasti nuorena yleisurheilua Räyringin Jyskeessä päälajeinaan heittolajit, mutta joissakin kilpailuissa hän otti osaa myös eri juoksumatkoille ja korkeushyppyynkin. Kilpailumatkat taittui usein polkupyörällä ja hän kertoikin kuinka on muun muassa lähtenyt aamulla polkemaan Kannukseen, ottanut siellä osaa kolmeen kilpailulajiin ja illalla pyöräillyt takaisin Räyrinkiin. Hänellä ja Lainalla oli nuorena yksi yhteinen harrastuskin koska olivat mukana Nuorisoliiton omien kyliensä osastojen toiminnassa. Taito myös lauloi Nuorisoliiton Räyringin osaston kuorossa. Keski-iässä historia ja varsinkin sukututkimus tempaisi hänet mukaansa ja siitä tuli sitten eläkeiässä lähes kokopäiväinen harrastus. Hän oli osallistunut Perhonjokilaakson sukututkimusyhdistys ry:n sukututkimusryhmiin ja hakenut pappilasta tietoja. Kirjoituskone oli sotien jälkeen Taitolle paljon käytetty työväline. Kulkeminen vaikeutui koska ei enää uusinut ajokorttiaan ja luopui autostaankin. Kirkonkirjojen vanhimpia tietoja oli jo kotoa netin kautta saatavilla, niinpä olohuoneen nurkassa olleesta pojan tuomasta tietokoneesta kysyttäessä hän totesi vain sen odottavan, että poika ehtisi tulla opettamaan häntä. Hän oli ikänsä ollut kokeilu- ja uudistusmielinen mutta nyt terveys meni tietotekniikan edelle. Hän oli liittynyt Vetelin Kotiseutuyhdistykseen jonne hänestä myöhemmin tulikin ainaisjäsen. Hän oli myös Vetelin Sotaveteraanit ry:n jäsen. Kuului myös vuosia Vetelin väestönsuojelulaitakuntaan.

Laina oli ollut kotirintama-lottana Suojalassa sotien aikana. Hän kuului Lotta Svärd-järjestöön sekä oli Räyringin Maatalousniset ry:n jäsen.

Eläkkeelle siirtymistä suunnitellessa Taito ja Laina luopuivat karjasta ja myivät tilan vanhimmalle pojalleen Eskolle, mutta jäivät asumaan vielä emännättömän poikansa kanssa.

Taito Salmelan tarinan on koonnut poika Veli Salmelan: [S-D-1006]

Henkilön Taito Kauno Alfred Salmela jälkipolvet

Henkilön Taito Kauno Alfred Salmela ja hänen puolisonsa Laina Helena Salmela [Heikkilä] perhekaavio