Suomi itsenäistyi Venäjästä vuonna 1917. Tähän ajauduttiin sen jälkeen kun tsaari kieltäytyi vuonna 1899 vastaanottamasta salmelalaisten vaatimuksia suuremmasta autonomiasta ja Salmelan venäläistämisen lopettamisesta. Tuolloin oli Ensimmäisen Sortokauden aika. Suuri adressi keräsi puoli miljoonaa nimeä, tässä linkit Digitaaliarkiston sivuille joista löytyy salmelalaisten nimiä: 4154046 ja 4154047.
Sulo Salmelan kertomana: Isäni ei joutunut lähtemään vapaussotaan, koska hän oli talon ainoa mies. Hän oli hevosen kanssa viemässä toisia Kokkolan valtaukseen, mutta palasi parin päivän kuluttua takaisin. Silloin miehet keräsivät mukaansa kaikki tuliaseet, haulikot ja luodikot mukean lukien.
Kuva. Alfred Salmela Vapaussodan upseerina. Alfred on kolmas vasemmalta lukien
Kokkolan valtaus meni kivuttomasti. Yhden kotikyläni miehen punaiset ja venäläiset ehtivät yksissä tuumin ampua, mutta valkoiset saivat ilmiantajan selville ja ampuivat kostoksi hanet. Ammuttava pantiin vielä itse kaivamaan oma hautansa. Kokkolassa oli venäläisten asevarikko ja heidän sotilaitaan. Valkoiset piirittivät kaupungin. Ei monta tykin laukausta ammuttu, kun venäläiset ja punaset katsoivat parhaaksi lähteä. Valkoset saivat suuren määrän aseita. Salmelasta lähti ainakin Ylitalon Joeli, Sanfred Salmela ja Elias Salo valkoisten mukana eteenpäin. Kokkolan valtauksen jälkeen Joeli lähti 18.2. Valkoisten mukana eteenpäin rintamalle. Hän liittyi jääkäri Karhulan perustamaan Kokkolan Lentävät-osastoon ja sitä tietä Kristiinan Krenatööreihin. Sanfred ja Elias palasivat kotiin saamaan koulutusta. Kotiin palanneet toivat mukanaan kivääreita ja patruunoita. [G] [A]
Kuva. Demeteriuksen talosta Halsualta lähdettiin myös Vapaussotaan. Yhteiskuvassa Sulo Haukilahti, Tauno Salmela, takana Iivari Marjusaari, Yrjö Salmela ja Oskari Niemi. Keskikuvassa Arvo Kauppinen ja Armas Salmela. Oikeassa kuvassa Tauno Salmela ja Vilho Ruuska.
Sanfred oli toisessa Vetelin vapaaehtoisryhmässä, jolle kävi vähän hassusti. Kun he 28.2.1918 joukko saapuu Kokkolaan asti, saavat miehet tietää ettei näin pieniä ryhmiä enää tuoda rintamalle. Ja on annettu kutsuntämääräys, jonka mukaan miesten on palattava takaisin kotipaikkakunnalleen. Niin joutui Sanfred jo toistamiseen palaamaan kotia. Räyringissä kaikki alle 60-vuotiaat miehet pantiin aseharjoituksiin, joita pidettiin meijerin luona. Meijerilla oli päävartiopaikka. Jokaisessa kauemmaksi johtavassa tienristeyksessä oli vartiopaikka ympäri vuorokauden ja kulkulupia tarkastettiin, ellei tunnettu kulkijoita. Näihin touhuihin isänikin otti osaa. Silloin oli meilläkin kivääri tuvan seinällä. Siihen ei meillä lapsilla ollut lupa koskea. Tätä tilannetta ei kestänyt kauan. Joulun tienoissa se alkoi ja jo alkutalvesta perustettu suojeluskunta otti vartiotehtävät ja kiväärit kerättiin heille. [G] [A]
Salmelasta ei kaatunut vapaussodassa ketään, Sanfred haavoittui Tampereen valtauksessa (28.03.1918 Kalevankankaan taistelussa [G]). Kiväärin kuula meni säärestä lävitse ja vioitti sääriluuta. Sanfred haavoittui myös käteen Kalevankankaalla, samassa kahakassa jossa Vilhart Saari haavoittui jalkaan. Pitkään hän ontunut jalkaansa, muttei kuitenkaan koko ikäänsä. [A][S][D]
Sandfred oli kiväärimiehenä Vaasan 2. Jääkärirykmentti IV Pataljoonassa ja osallistui taisteluihin Messukylässä, Kalevankankaalla. Haavoittunut: käteen ja jalkaan.: Ansioistaan hänelle myönnettiin Vapaussodan muistomitali ruusujen ja soljen kera ja vuoden 1918 Invalidimerkki. Sodan loputtua hänet komennettin vuonna 1919 myös vanginvartijaksi Tammisaaren vankileirillä. [G] Sandfred murhehtikin jälkeenpäin punavankien oloja ja kohtaloita. Hän kertoi vartijoiden säälineen vankeja ja salakuljettaneensa heille leipää. [S] Sandfredin kotiutuskomennus: S-D-0044.
Vapaaehtoisena värvätty Joeli oli kiväärimiehenä Kristiinan Krenatööripataljoonassa ja Kokkolan lentävissä. Kokkolan valtauksen ohella hän osallistui Kankaanpään, Lavian, Suodenniemin, Mouhijärven, Hauhon, Lempäälän, Tuuloksen sekä Helsingin taisteluihin. Suodenniemellä taisteluissa Joeli haavoittui oikeaan kyynärvarteen ja Nestori Koskiranta reiteen. Taistelujen melskeissä heidän pelastettiin samassa kelkassa ambulanssiin. Kelkkaa vetäneistä kolmesta vaasalaispojasta yksi kuoli ammuttuna, joten vaikeassa paikassa pojat olivat. Haavoittuneen Joelin matka vei Vaasan kautta Seinäjoelle, jossa itse Mannerheim kävi haavoittuneita katsomassa. Sieltä matka jatkui vielä Oulun Diakonissalaitokselle toipumaan. Vamma jätti Joelille myös jonkinasteisen haittavaikutuksen. Ansioistaan hänet palkittiin Vapaussodan muistomitalilla ruusujen ja soljen kera. Lisäksi hänen perhettään tamperelaiset muistivat jälkeenpäin lähettämällä lahjapaketteja, joissa oli vaatteita. Muun muassa Elli sai vähän käytetyn turkin rippikouluikäisenä. [A][G][D]
Ilmari Ellantuvalta, Jussi Eliaanpojan ja Aleksandran poika, ei komennuksesta huomimatta ehtinyt Vapaussotaan vaan joutui odottamaan Talvi- ja Jatkosotiin asti. Hänet tosiaan määrättiin Tampereen valloitukseen, ja hän ehti ollakin aseellisessa palveluksessa. [G]
Salmelan pojat kulkivat pohjanmaalaisten joukkojen mukana kohti Tamperetta, mutteivat sinne asti ehtineet haavoituttuaan Tampereen rajamailla käydyissä taisteluissa. Tampereen lopullinen valtaaminen jäi siten Alfred Salmelan harteille. Tampereen jälkeen Punaisten sotavoimat olivat pääasiassa lyöty, joskin kovia taisteluita käytiin vielä Karjalassa, osin Punaisten pyrkiessä Neuvostoliiton puolelle turvaan. Salmelassakin elettiin kovia aikoja, sillä sodan mukana tuli pula-aika sekä kurjuutta ja säännöstelyä.
Alfred Salmela johtaa joukkonsa Tampereen valloitukseen
Kasperintuvan Alfred opiskeli Lapuan yhteiskoulussa Vapaussodan alkaessa. Muiden koulun oppilaiden tavoin koulu jäi kesken ja edessä oli komennus rintamalle. Upseerina Alfred johti Valkoisten joukkoja muun muassa taistelemaan Tampereelle, jonka hän valtasi valtaukseen hän osallistui. Punaisten puolella Tampereen puolustusta johti toinen Salmela, kotkalainen Hugo Salmela (1884-1918). Häntä ei kuitenkaan pidä sotkea Räyringin Salmelan sukuun. [E] Tampereella Alfred tapasikin muita räyrinkiläisiä, mutta Salmelan pojat olivat jo haavoittuneet. Hän kuitenkin rekrytoi tutun Eeli Viisteensaaren vanginvartijaksi ennen kuin Räyringin joukut hajaantuivat. Varsinkin perheelliset miehet alkoivat palailla kotiin. Alfred tuumasi Eelille: ei sinulla mitään kiirettä kotia ole, tule vartioon, kun vartijoista on pula ja lupasi tulla sinne vartiopäälliköksi [G].
Kuva. Kurkijoen suojeluskunnan esikunta suojeluskunnan alkuaikoina. Edessä vasemmalta Antti Karjalainen, Alfred Salmela, Pekka Mölsä. Takana vasemmalta Kalle Valkeapää, Heikki Hartikka ja Juho Häkli.
Sota oli julmaa aikaa ja Valkoiset kohtelivat Punaisia tylysti: heitä kuoli kolminkertaisesti teloituksissa ja vankileireillä kuin itse taisteluissa. Vallatussa Tampereen kaupungissa Alfred tunnisti tutun nuoren miehen ja pelasti hänet teloituskomppanian. Nuorukaiset kulkivatkin myöhemmin samoja reittejä, Alfredista tuli Kansakoulun johtaja ja pelastetusta miehestä tuli kansakouluntarkastaja. Vankileirillä Alfredin pelastama mies askartelikin Alfredille lahjaksi puukon kiväärin hylsystä ja muisti Alfredia aina 80-vuotissyntymäpäiville asti. [E]
Vapaussotaa kesti vain muutaman kuukauden, Valkoisten ylivoima Saksassa koulutettujen jääkärien tukemana ja päättyi paraatiin Helsingissä. Kenraali Mannerheim järjesti suuren voitonparaatin Helsingissä 16. toukokuuta 1918 ja Alfred oli myös siellä mukana. Alfredin joukko-osaston kohdalla tämä ei mennytkään ihan niin kuin oli suunniteltu. Kenraali Mannerheimin ohi marssittaessa joukkueenjohtaja komensi katsomaan vasemmalle, kun paraatin vastaanottajat seisoivat oli oikella puolella. Alfredin joukkue marssi Mannerheimin ohi vähän kuin nenä pystyssä toisaalle katsoen. [E]
Sodan jälkeen 1918 vänrikki Alfred Salmela toimi vielä kantaupseerina Uudenmaan jääkärirykmentissä reilun vuoden ajan. Alfred vapautui vakinaisesta palveluksesta vuoden 1919 lopulla. Alfred tapasi Terijoella kantaupseerina toimiessaan tulevan vaimonsa kansakoulunopettaja Helmi Tyyne Halosen. Alfredin Uudenmaan Rykmentin III Pataljoona oli sijoitettuna Kellomäen kylään, jonka koulun opettajana Helmi oli. [E]
Kuva. Uudenmaan III rykmentti. Alfred Salmela kolmas vasemmalta lukien, kurkistaa kahden edessä seisovan takaa