Ison vihan ja Suomen sodan aika

Salmelaiset ovat olleet sotaa paossa todennäköisesti kaksikin kertaa. Salmelasta noin 2 kilometriä itään on Hämeennevan lahdelman perässä matala kangas, jota kutsutaan Pakopirtin saareksi. Sieltä on löytynytkin piilopirtin kivijalkakivia ja kiukaan perustuksia, jossa on pesän jäännöksiä näkyvissä. Salmelan pakopirtilla on ollut navettakin lehmille. Veden saanti on ollut mahdollista lähellä olevasta lähteestä. Siellä on luonnonlaitumia, joten karjalla oli kesän aikana rehua lähellä.

0505W Matkalla piilopirtille

Kuva. Leena Salmelan tussityö “Matkalla piilopirtille” vuodelta 1988

Suuren Pohjan Sodan aikaan  vuonna 1714 tuli venäläisiä kasakoita Veteliin ja he asuivat siellä useita kuukausia Isonvihan aikana. He ryöstivät taloja ja kiduttivat ihmisiä saadakseen selville pakopirtit ja karjan oleskelupaikat.

Toisen kerran venäläiset kulkivat 1808 Suomen sodan aikana. Sodan suurimmat taistelut käytiinkin juuri Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa.  Keski-Pohjanmaa tuli mukaan Suomen sodan tapahtumiin myös Keski-Suomen kautta Kokkolaan tulevan tien vuoksi, joka oli venäläisten tärkeä huoltoreitti.

Kesällä 1808 sotajoukkoja kulki alueella edestakaisin. Perhon kirkonkylällä oli venäläisten ruokavarasto, jonka suomalaiset saivat vallattua jo kesäkuussa.

Eräs sodan merkittävistä taisteluista tapahtui Tunkkarilla,  jossa Fieandtin joukot taistelivat venäläisten kanssa 11.7.1808. Tämä taistelu tunnetaan Kokkonevan taisteluna. Taistelu oli merkittävä, sillä venäläiset pyrkivät  pitämään hallussaan valtatie 13:n huoltotienä joukoilleen Kokkolassa. Taistelupaikalle on pystytetty vuonna 1881 rautaristi, Bror Schönemanin kuolinpaikalle ja haudan puuristin tilalle. Ristiä ylläpitää Perhon kotiseutuyhdistys.

Seuraavat kartat auttavat ymmärtämään tapahtumia: Rykmenttijako Pohjanmaalla, suomalaisten eteneminen etelä-pohjanmaalle kesällä 1808 (mm Fieandt Vetelin kautta Perhoon), Perhon Kokkosaaren taistelu vaihe 1 ja vaihe 2, Yleistilanne Pohjanmaalla 31.10.2018.

Perimätieto kertoo samasta pakopirtista, että sieltä lähetettiin kerran tunnustelija ottamaan selvää, voisivatko pakolaiset jo palata kotiinsa takaisin. Kun tiedustelija oli tullut tyhjään kotiinsa, eikä löytänyt sieltä ketään, hän oikaisi itsensä penkille maate ja nukahti heti. Sitten hän heräsi siihen, kun joku tuli sisään ja ojensi pyssyn kohti. Sen jälkeen häntä kuulusteltiin ja vaadittiin oppaaksi pakopirtille. Kasakka pantiin hevosineen mukaan.

Opas kuljetti kasakkaa ensin Perhonjoen vartta Forsbackaan noin 4 km, sieltä yli joen kahluupaikasta suuren Viisteennevan saareen. Hän käski jättämään hevosen tähän, koska neva ei kanna hevosta. Sitten opas alkoi loikkia pitkin vetelää suota mättäältä toiselle, jota vauhtia kasakan oli mahdotonta seurata. Hän jäi kauaksi huutelemaan, että pitää odottaa. Opas ei kuitenkaan odottanut,kun oli saanut etumatkaa ja huomasi, että pyssylläkin on mahdotonta enää osua. Toinen versio tästä oppaasta kertoo, että hän vei sellaiseen paikkaan kasakan, ettei koira perään hauku. Tämä tapaus sopii Isonvihan aikaan, koska kasakat kiertelivät silloin etsimässä ruokatarpeita pakopirteiltä.

Jotain hyvääkin Isoviha toi. Antti Storen tyttären Liisan taloon tuoma vävy Jaakko e Salo pakoili kasakoita Haukan ja Haukilahden alueilla, ihastui paikkoihin ja niin Liisa ja Jaakko perustivat Haukan ja Haukilahden kylät. [D]

Kokkolan yläosan historia [EE] tietää kertoa, että Isonvihan aikana kasakat kiduttivat Vetelin papin rengin koko ikäiseksi invalidiksi, jonka takia hänet vapautettiin henkirahan maksusta. Saman papin Elias Forseliuksen kaksi lasta ja halsualaisen Kaaprieli Antinpoika Hotakaisen yhden lapsen muiden muassa veivät venäläiset mukanaan, eivätkä he koskaan palanneet. Kotimaassa venäläiset myivät orjiksi näitä sotavankeja.

Alfred Salmela, 1800-luvun lopun kansallismielisyydessä ja fennomaanisissa vaikutteissa kasvanut ylioppilas, keräsi kotiseudultaan loitsuja, runoja ja tarinoita sekä myöhemmin toimitti ne SKS:n kansanrunousarkistoon. Tässä salmelalainen kansanperinneruno: Ison Vihan aikaan.

Ei voi sanoin selitellä                   Eikä kielin kertoella

Päiviä pohjolan poloisen             Aikoja Ison Vihan verisen.

Sorti silloin Suomeamme            Wenäläinen veren juoja

Kaatoi kansaa kankahille            Rannoillamme rakkahilla

Virtas veri viattoman                   Mailla sulo Suomen silloin

Kahdestoista Kaarle kyllä            Suojella koitti Suomeamme

Mutta miekka hänen miesten     Joutui valtaan venäläisten.

Nytpä ryssät ryöstelivät               Talot tuleen tallasivat

Syöksi kansan surmansuuhun    Sai sulo Suomen surkiaksi

Ajan aivan kauhiaksi                     Wei väen vangiks Wenäjälle

Tappoi toiset tanhuville               Lapsia rinnasta ripusti

Watsast’ seläst’ seipähäisiin       Söipi lasten lihaa.

Pakoon kansaa paljon lähti        Rikkaat riensi ruotsin maalle

Köyhä kansa kankahille              Muutti maille metsäsille

Kauvas pako pirttisille                 Ettei vieras venäläinen

Taitais tulla tappamahan            Pahojansa ryöstämähän.

Kulki kasakoita kaikkialla             Jotka juuri julmimmalla

Poltti talot tavallansa                   Murhas miehet miekallansa.

Nyt kun niitä muistelemme         Suru mielin aattelemme

Ison vihan verisyyttä                    Suomen kansan kestävyyttä

Sissienkin sitkeyttä                      Niin pätevästi päättelemme

Ettei sorru Suomen kansa          Joka juuri voimallansa

Luojahansa luottamalla              Kesti vainot verisetkin

Sodat suuret surkiatkin              Kovan kohtalons’ koitoksen.

Pakopirttien historiasta kannattaa lukea lisää Keski-Pohjanmaan sukututkimusyhdistyksen sivuilta: artikkelit-kansiossa päivätty 1993-02-04 artikkeli Täsä on oltu Wenäläisen paosa 1808 – Pakopirteillä ja niittykämpillä.