Iso-Antti Salmela (1727-1794)

Antti Kallenpoika (1727-1794) oli hyvin vahvarakenteinen ja voimakas. Häntä on sanottu myöskin isoksi Antiksi. Rippikirja kertoo myös, että hän sairasti kaatumatautia. Tältä ajalta on säilynyt karttalehti ja selostus siihen vuodelta 1757, jolloin isäntänä oli Stor Anders Carlson. Hän on meidän Antti Kallenpoika Salmela.

0224W (Muotokuva Stor Anders Store)Antti Kallenpoika Store oli kuudentena isäntänä vuosina 1750-1794. Hänen aikanaan omaksuttiin Salmela sukunimi. Emännän Storen ja Salmelan taloon Antti haki Alaspään talosta, Margaret Eliaantyttären (1728-1814). Suurperheeseen syntyi 14 lasta. Silmiinpistävää on läheiset välit Halsuan Hotakaisen taloon. Antin lapsista neljä meni naimisiin Hotakaisen talon Kustaan ja Kaupin lasten kanssa.

Tuleva isäntä Juho Antinpojalla nai Maria Kustaantyttären ja Marketa Antintytär (1767-1833) toi Juho Kustaanpojan (1770-) taloon vävyksi. Vastaavasti Maria Antintytär (1752-1809) nai Matti Kaupinpojan (1754-) ja Matti Antinpoika (1763-89) otti vaimokseen Liisa Kaupintyttären (1768-1821). Hyvä arvaus läheisille suhteille on yhteiset tervanpolttohankkeet, joka tarvitsi paljon työvoimaa ja Salmelan talolla oli tervametsiä ja –hautoja Halsuan takamaillakin.

Kuva. Kuvitteellinen Iso-Antti Kallenpojan muotokuva

Matti Matinpoika oli asettunut ja perustanut Storen tilan Räyringinjärven rantaan. Viljelysten laajetessa sijainti tuli ongelmalliseksi, sillä viljelykset laajenivat Haapajärven ja Perhojoen suuntaan. Tiellä oli kuitenkin suosalmi, johon oli Isovihan aikana jopa upotettu kasakoita. Oli aika siirtyä talojen kanssa viljelysten yhteyteen. Muutto Räyringinjärven rannan taloista kirjattiin tapahtuneeksi vuonna 1757. Viimeistään siihen mennessä Iso-Antti oli siirrättänyt rakennukset Huhtapellon kankaalle nykyisen Ellantuvan pihapiiriin. Silloin muutettiin talon nimi ja samoin sukunimikin Salmelaksi, koska oli tultu suosalmen yli. Antti Kallenpoika on ollut isäntänä muuton tapahtuessa. Jaakko Antinpoika (1757-1840) ja Elias Antinpoika (1759-1843) olivat siis ensimmäiset uudessa Salmelan talossa syntyneet. Eliaksen syntymä 9.heinäkuuta löytyykin Vetelin syntyneiden ja kuolleiden kirjasta 1753-1816 (931-28).

Henkilön Antti Kallenpoika Salmela jälkipolvet

Henkilön Antti Kallenpoika Salmela ja hänen puolisonsa Margareta Eliaantytär Salmela [Alaspää] perhekaavio

Vetelin kirkonkirjoista löytyy Stooren talosta oma sivu syntymä- ja kuolinaikoineen vuosilta 1755-1774: 8252755 ja 8252868. Mielenkiintoista on, että kirjanpitäjä on nimennyt taloon: Stoor. Rivillä kolme on talon isäntä, Antti Kallenpoika. Lukija varmaankin hyötyy rippikirjojen tulkintaohjeesta.

0518W Viljankorjuu

Kuva. Leena Salmelan piirros 0518W Viljankorjuu

Tuolloin  elettiin Vetelin kirkon ”keskimmäisen kirkon aikaa” Rippikirjaa lienee kirjoittanut Vetelin silloisen kappalaisen Henrik Hedbergin, joka tuli 1759 edeltäjänsä Jakob Forseliuksen tilalle. Vetelin kappeli kuului siihen aikaan Kokkolan emäseurakuntaan jonka kirkkoherrana oli Chydenius vanhempi ja vuodesta 1770 lähtien Antti Chydenius. Lainaus Kokkolan nettisivustolta: ”Hänen toimeliaisuudestaan paikallisella sektorilla on paljonkin esimerkkejä, tässä mainittakoon vain ylimaan tien suunnan viitoittaminen. Alavetelin, Kaustisen, Vetelin ja Perhon kappelit kuuluivat siihen aikaan vielä Kokkolan emäseurakuntaan, joten pitäjän sielunpaimenilla oli useinkin, kinkereitä ja muita seurakunnallisia tehtäviä hoitaessaan asiaa ylämaan pitäjiin, joissa tuolloin vielä karhut ja sudet saattoivat tulla vastaan metsäpolulla. Antti-rovasti ratsasti hevosella tiensuunnan, ja viitoittajat tulivat perässä.”

Seuraava isäntä Elias Antinpoika rakensi uuden sivukamarityyppisen päärakennuksen vuonna 1821, joka sai nimekseen Ellantupa. Elias Antinpoika oli viimeinen Store-sukuun kuuluva isäntä [A]. Vanhoihin maakirjoihin pääsee tutustumaan Digitaaliarkistosta. Tässä ote Vaasan läänin maakirjasta 1875. Viimeisin päiväys kesäkuun 23. 1865. Lisätietoja sarakkeessa wanhaa ruotsinkielistä tekstiä verotuksesta ja talon nimen muuttumisesta Storesta Salmelaksi.

Iso-Antti oli rivakka ja aikaansaava mies. Tervaa poltettiin, metsiä hakattiin puutavaraksi ja peltoja ja niittyjä raivattiin. Salmelan lähialueiden metsät alkoivat ehtyä ja varsinkin tervanpoltto pakko siirtää entistä kauemmaksi. Tarjolla olikin erämaan luontoisina säilyneille alueita Halsuan ja Perhon seuduilla. Myöhemmin Isojakokarttoihin 1861 merkittiin paikannimiä, jotka osoittavat salmelalaisten polttaneen viimeistään 1800-luvun alkupuoliskolla tervaa nykyisen Vetelin takamailla, Halsuan kaukaisilla sydänmailla ja ehkäpä vielä Perhon puolellakin. Tapana näet oli, että taloilla oli salomailla mahdollisesti useitakin vakinaisesti nautittuja hautapiirejä, jotka olivat käytössä vuodesta toiseen. Vetelin kaakkoisilta rajamailla Tikkakosken kohdalla Perhonjoen länsipuolella sijaitsee Salmelan hautakangas. Pulkkisen ja Halsuan Ylikylän välisillä salomailla Salmelalla oli täälläkin hautapiirinsa, Salmelan hautakangas, joka sijaitsee Halsuan Lepistöstä etelälounaaseen. Vuonna 1859 mainitaan jo kolmas salmelaisten hautapiiri Halsuan laajoilla itäisillä sydänmailla Salmelan hautakangas, joka sijaitsee nykyisen Kivikankaan talon lähettyvillä. [EE] Myös Perhosta löytyy Salmelan hautakangas ja sieltä onkin tarinoita tervanpolttokämpästä ja siellä ajanvietosta [A].

Antin ja Margaretin lapsista nuorena kuolivat viisi nuorimmaista: Elias (1749), Liisa (1750), Matti (1751-2), Antti (1755-9), Antti (1760-1) sekä myöhemmin syntynyt Liisa (1765-7). Pojista Elias (1759-1843), Jaakko (1757-1840) ja Juho Antinpoika (1768-1828) jäivät yhdessä isännöimään Salmelan taloa. Samoin Marketa Antintytär (1767-1833) asui miehensä kanssa Salmelan Ellantuvassa. Anna Antintytär (1762-1848) meni Harjupatanan taloon Erkki Erkinpoika Harjupatanan vaimoksi (1760-1819). Haapajärven rantaan meni Kaisa Antintytär (1771-1809) naituaan Juho Juhonpoika Haapalan.

Matti Antinpoika (1763-89) menehtyi nuorena ja hänen nuori leskivaimonsa Liisa Kaupintytär (1768-1821) jäi asumaan aluksi Ison-Antin taloon. Hän meni uusiin naimisiin Olli Matinpoika Timberbackan kanssa ja pariskunta sai kolme lasta Salmelan Ellantuvalla ennen poismuuttoaan. Ollin veli onkin kuuluisa Matti Matinpoika “Rapakkoleuka” Pulkkinen ja Pulkkisen Hovilan isäntä. Liisalla on huonoa avio-onnea, sillä hän menee vielä kolmansiin naimisiin vuonna 1810 Forsbackan isännän Elias Juhonpojan (1771-1833) kanssa. Eliaan vaimo Kaarina Heikintytär on kuollut edellisenä vuonna ja rippikirjassa Liisa merkitäänkin aluksi Eliaan lasten jälkeen ja alkaa käydä ehtoollisella loppuvuodesta 1813.

Antin lapsista: