Laimi os Salmela (1911-2009) ja Veikko Toivola

Kasperi Salmelan tytär Laimi syntyi Vetelissä vuonna 9.4.1911 Kasperi ja Anna Elfiina (Fiina) Salmelan vanhimpana tyttärenä. Perheeseen syntyi pian lisää lapsia ja isoäiti, Uudentuvan Tilta-tummu, otti Laimin hoidettavakseen pitkiksi aijoiksi. Äiti Fiina oli kiireinen lasten- ja karjanhoidossa. Tummusta tulikin Laimille kuin toinen äiti. Tätä lapsuusaikaa Laimi muistelikin lämmöllä.

S-VK-1504W Laimi os Salmela ja Veikko ToivolaLaimi kävi kansakoulun ja oli oikein hyvä oppilas. Hengellisen vakaumuksensa –uskonsa- Laimi sai kotoa, joka oli syvästi kristitty. Fiina-äiti oli hiljainen ja arka, mutta isä turvallinen, oikeudenmukainen ja lapsia rakastava. Isältään Laimi sanoi oppineensa armon käsitteen ja lujan luottamuksen Taivaan Isään.

Laimi olisi halunnut opettajaksi kuten tätinsä Fanni ja Laina, sedät Antti ja Alfred sekä Sulo-veli. Laimi kävi Limingan kansanopiston ja pyrki seminaariin, mutta ei liian vähän valmentautuneena päässyt. Vanhemmat halusivat hänen auttavan kotitöissä –erityisesti karjanhoidossa. Tästä työstä hän ei suuremmin välittänyt, vaikka pitikin eläimistä ja kiintyi lehmiin. Hän ei päässyt toiveammattiinsa, mutta sai olla jaksoja opettaja-tätinsä Lainan sijaisena ja nautti siitä. Oman opintien katkeaminen on vaikuttanut siihen, että Laimi halusi kouluttaa kaikki lapsensa niin pitkälle kuin he halusivat.

Rippikouluaika oli Laimille merkittävä. Silloin hän solmi ystävyyssuhteita kirkonkylän nuorten kanssa. Se oli myös hengellisessä mielessä suuntaa-antava. Hän puhui usein rippipappi Lehtolasta. Laimi oli perustamassa Vetelissä Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (SLEY) Räyringin osastoa. Hän toimi siellä sihteerinä ja lauloi kuorossa.

Kuva. Laimi os Salmela ja Veikko Toivola

Sulo Salmela, Laimin veli muistelee [A]: Sisareni Laimi oli yhtenä kesänä rippikoulun jälkeen Limingan kansanopiston kesäkurssilla. Seuraavana kesänä hän haki Heinolan seminaariin oppilaaksi ja oli pääsykokeissa, mutta ei tullut valituksi, sillä silloin jo oli suurin osa hakijoista käynyt keskikoulun. Äitini oli kovasti vastaan Laimin opiskelua, koska hän olisi menettänyt samalla karjanhoitajan ja Laimi jäi sitten kotiin.

Laimi ja Veikko

Laimi löysi mielitiettynsä Veikko Toivolasta (1913-97). Tulevalta aviopuolisoltaan Laimi edellytti, että tämä olisi uskovainen, keskustelutaitoinen ja älykäs. Maallinen omaisuus jäi toisarvoiseksi, kun kuvaan ilmaantui Veikko Toivola. Laimi oli hyvin sosiaalinen ja halusi olla ihmisten keskuudessa sekä nähdä maailmaa.

Veikko ja Laimi olivat molemmat innokkaita laulunharrastajia. Muun muassa isoveli Taiton ja Uudentuvan Heimon ja Reinon kanssa kiersivät Räyringin Nuorisoseuran kuoron kanssa esiintymässä. Näin nuorukaisten rakkaus herää.

Pari menee naimisiin vuonna 1937. Veikko on jo ryhtynyt asettumaan aloilleen: hän otti velkaa, jolla hän oli ostanut Ali Välikankaalta pari hehtaaria maata ja alkanut kuokkia peltoa sekä rakentanut vanhoista hirsistä mökin ja navetan Räyrinkiin Korpelan taakse. Talo sijaitsi Patanaan menevän tien varteen, Kalliojärven tietä vastapäätä, mutta on jo ehditty purkaa.

Ensimmäistä Laimin ja Veikon kodista ”Korpelan takana” Laimilla oli kohtalaisen raskaita muistoja, koska hän joutui paljon olemaan yksin, hoitamaan lapset ja karjan. Veikko kävi sahalla töissä. Tuohon aikaan syntyivät neljä lasta: Eeva, Paavo, Annikki ja Varpu.

S-VK-1508 - Laimi os Salmelan ja Veikko Toivolan perhe kotitalon edessäKuva. Laimi ja Veikko Toivola ja kolme vanhinta lasta ensimmäisen kotinsa pihalla  Räyringin Korpelassaa. Veikko rakensi talon nuorikolleen ja raivasi tilan pellot. Vanhimmat lapset syntyivät täällä. Laimin Nelma-täti asui tässä talossa myöhemmin.

Pian esikoisen syntymän jälkeen sota pysäyttää normaalin elämänkulun ja Veikolla on lähtö sotaan. Polttoaineenjakelutehtävissä saamansa reumaattisen kuumeen aiheuttamien sydänoireitten takia hän palaa kuitenkin pian kotirintamalle. Kun sota vei Veikon rintamalle, Laimi oli osan ajasta lasten kanssa Salmelassa.

Sota päättyi ja Veikko palasi kotiin. Kuuden vuoden kuluttua ostettiin isompi talo ja pientila läheisestä Finnilän kylän keskustasta. Perhe muutti ja tilalle Korpelan taloon tuli Laimin Nelma-täti. Sodan jälkeistä siirtolaisväkeä kulki myös Salmelan kylän läpi. Kaksi sallalaisperhettä oli majoitettuna Toivolan ahtaisiin tiloihin. Elettiin taloudellisesti niukkaa aikaa. Pieni maatilkku ei tahdo elättää kasvavaa perhettä ja Veikko kokeilee erilaisia sivutuloja toimien muun muassa vakuutusasiamiehenä ja sekatavarakauppiaana.

Veikko löysi työpaikan Muhokselta Pohjolan Poikakodin työnjohtajana. Perhe asui siellä yli kaksi vuotta ja viides lapsi, Anja syntyi. Laimi viihtyi hyvin ja oli pettynyt, kun Veikko halusi palata Veteliin. Asetuttiin asumaan samaan taloon Räyringin Finnilässä, mistä oli lähdetty. Lapset kävivät koulua. Syntyi kuudes lapsi, Alpo. Kahdeksanhenkisen perheen vanhempien elämä on melkoista selviytymistaistelua aikana, jolloin sodan tuhoja korjattiin koko maassa. Sodanjälkeinen suuri inflaatio tosin helpottaa velkojen takaisinmaksua.

Kylällä oli hengellistä herätystä, niin kuin sodan jälkeen monissa paikoissa. Veikko oli puhuja ja eräänlainen hengellinen johtaja. Laimi arvosti sitä ja piti herätystä tärkeänä. Hän kärsi siitä, että ei itse päässyt pienten lasten takia riittävästi mukaan hengellisiin tilaisuuksiin. Laimi koki tärkeänä asiana, että lapset pääsevät oppikouluun. Matka Räyringistä Kainuuseen oli liian pitkä. Sen vuoksi muutettiin kolmanteen kotiin Vetelin Tunkkarille Pyhtilän Pappilaan.

Siitä lähtien Laimin ja Veikon keskeinen tavoite oli lasten kouluttaminen. Vetelissä oli vain keskikoulu. Vanhin lapsista aloitti lukion äidin veljen luona Keravalla. Laimin oli jälleen laitettava omat toiveet – valoisat huoneet ja puutarha – sivuun. Halu saada perhe yhteen, ja järjestää jäljessä kasvaville myös lukiokoulutus, oli vahvempi.

S-VK-1506W - Laimi ja Veikko Toivola perheineenKuva. Laimi halusi kouluttaa lapset niin pitkälle kuin he halusivat. Perhe muutti lähemmäksi koulua Räyringistä Tunkkarille tähän entiseen kappalaisen “Pyhtilän Pappilaan”

Saarnamies Veikko Toivola

Veikko syntyi Vetelin Patanassa köyhän palstatilallisen pojaksi ja siten hän kasvoi koettelemusten kautta. Veikon isän menehtui pojan ollessa 13-vuotias ja samalla perhe menetti velkaantuneen kotitilansa. Veikko joutui paimenpojaksi naapurikylään ja kulki renkipojan raskaat palveluvuodet. Nuorukaiseksi kasvaessaan hän asui sukulaistalossa tienasi leipänsä sekatyömiehenä puurtamalla Vetelin Räyringissä muun muassa Salmelan Katajan myllyllä ja Finnilän tiilitehtaalla.

Veikon luonteen ominaisuuksia ovat ennakkoluulottomuus, suoraviivaisuus, ehdottomuus ja sellainen rohkeus, jota voisi jopa kutsua hullunrohkeudeksi. Veikko kokee nuoruudessaan vahvan hengellisen heräämisen ja etsii ankarasti elämänsuuntaansa. Jo nuorena poikana, viimeistään rippikoulussa, hänen uskonnollisuus ja Raamatun lukunsa huomattiin ja kirkkoherra A.V. Lehtola kutsui hänet pitämään talosta taloon kiertävää pyhäkoulua.

Veikon perehtyneisyys Raamattuun sekä hänen puhelahjansa huomataan sekä kotiseurakunnassa että Evankeliumiyhdistyksessä ja Veikko toimi vuosia Vetelin kirkkoneuvostossa ja –valtuustossa. Hänelle myönnetään myös melko varhaisessa vaiheessa Evankeliumiyhdistykseltä OTO- saarnalupa ja häntä pyydetään paljon puhumaan. Hänen puheensa ovat tukevasti ankkuroidut Jumalan sanaan ja ovat luonteeltaan herättäviä ja innoittavia. Veikko tyyliin kuuluu käyttää Vanhan Testamentin kertomuksia, mutta tähtäyspiste on Uusi liitto, pelastus, joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Hän painottaa ja varoittaa pelastuksen ohi kulkemisesta ja kehottaa tarttumaan kiinni Jumalan valmistamaan pelastukseen.

Veikon hengellisen kasvun taustalla on tässä alkuvaiheessa kaksi merkittävää asiaa. Toinen on Jumalan omaisuuskansan Raamatussa ennustettu paluu kotimaahansa. Tämä toteutuu, kun Israelin valtion syntyy vuonna 1947 sodan jälkimainingeissa. Perhe ja ystävät ammensivat tästä Jumalan lupausten toteutumista toivoa elämäänsä keskellä vaikeita aikoja

Toinen on Räyringissä samoihin aikoihin puhjennut herätys. Kylällä ilmeni hengellistä etsintää tavallista enemmän ja nuoret tulivat kyselemään pelastuksen tiestä. Hartaustilaisuuksia pidettiin usein Veikon ja Laimin kotona vaatimattomissa tiloissa. Niissä laulettiin hengellisiä lauluja Siionin Kanteleesta ja sen ulkopuolelta. Polvirukoukset kuuluivat usein kuvaan. Herätyksen ajasta muistuttaa Räyringin rukoushuone, jonka syntymiseen Veikolla ja Laimilla oli keskeinen osuus.

Vuonna 1954 Veikko saa vakituisen paikan Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistyksen saarnaajana. Hänellä oli lahjoja ei pelkästään innottava puhujana, mutta myös taitoa tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Tätä taitoa Veikko aktiivisesti kehittikin. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin jo piirisihteeriksi Etelä-Pohjanmaalle. Tästä elämänvaiheestaan Veikon omin sanoin:

“Meille muutto Vetelistä tuli yllättäen. Siihen vaikutti piirisihteeri Otto Muhosen päätös jättää Lapua ja siirtyä Kotkaan. Näin jäisi Lapuan rukoushuone ilman saarnaajaa ja piirisihteerin paikka Etelä-Pohjanmaan piirissä olisi avoin. Niin muutimme Lapualle helmikuun lopulla, Matin päivänä 1955. Olimme tyytyväisiä. Olimme saaneet kodin läheltä oppikoulua, jossa lapsemme voisivat kotoa käsin opiskella. Ympärillämme oli ystäväpiiri. On kiitollisena mainittava myös vaimoni Laimin työ rukoushuoneen yleisemäntänä. Rukoushuoneen siivous jäi suurelta osin hänen työkseen, samoin vastuu lämmityksestä. Alkuvuosina ei rukoushuoneelle tullut vettä, vaan se oli kannettava. Puhujien tarjoilu tapahtui suurelta osin asunnossamme vaimoni vastuulla.”

Veikko pyrki eri tavoin kehittämään itseään Jumalan valtakunnan työssä sekä olla mukana myös yhteiskunnallissa tehtävissä. Vuonna 1961 hän suoritti Tuomiokapitulin saarnalupatutkinnon. Kristillisen Liiton ehdokkaana hän oli mukana eduskuntavaaleissa ja keräsikin onnistuneella vaalityöllään huomiota herättävän äänimäärän.

Perhe muuttaa Lapualle

Vuoden Vetelissä asuttuaan Veikko sai kutsun Lapualle työhön, jota hän piti tärkeänä. Hänestä tuli SLEY:n etelä-Pohjan- maan piirisihteeri, saarnaaja. Perhe muutti Lapualle vuonna 1955 aivan koulun tuntumaan, kun perhe sai asunnon rukoushuoneelta. Veikon ura saarnamiehenä alkaa. Myös Laimille muutto merkitsi uuden elämän alkua.

S-VK-1505W - Laimi ja Veikko Toivola perheineenAsunto oli tosin ahdas ja tulot niukat, mutta rukoushuoneella elettiin tapahtumien keskipisteessä. Elämä oli vilkasta ja syntyi paljon uusia ihmissuhteita. Lapset kasvavat, käydät lukiota ja muuttavat kotoa lähteäkseen opiskelemaan. Lasten lähdettyä kotoa Laimi ja Veikko muuttivat Lapualla vanhimman tyttärensä ja hänen miehensä Väinön rakentamaan taloon. Heille oli siihen suunniteltu oma siipirakennus. Seurasi sukukeskeinen aika. Vietettiin monet juhlat ja lapset perheineen vierailivat siellä. Tätä suurperhettä kohtasi suru, kun 5-vuotias Helena kuoli tapaturmaisesti liikenteessä kodin lähellä.

Kuva. Laimin ja Veikon perhe ja viisi vanhinta lasta

Eläkkeelle uuttera saarnamies Veikko siirtyy 1978, mutta ei kuitenkaan kokonaan lopeta aktiivista toimintaansa. Veikko on paikallisosaston toiminnassa aktiivisesti ja tekee pitkiäkin puhujamatkoja polkupyörällä. Teräsvaari tekikin useita pyörämatkoja Lapualta kotikonnuilleen Veteliin.

Laimin toive päästä liikkumaan toteutui, kun hän suoritti 60-vuotiaana ajokortin ja ajeli Fiat 600:lla. Hän teki matkan Israeliin Varpun ja lasten sekä Minnan kanssa tämän abiturienttivuonna, pääsi Mallorcalle Eevan perheen kanssa, matkusti Keniaan yksin kielitaidottomana Annikin perheen vieraaksi ja Anjan perheen luo Müncheniin. Laimin ja Veikon tavoite, oma osake, toteutui kun he ostivat Lapualla rivitaloasunnon. Se oli heidän viimeinen yhteinen kotinsa. Veikko hoiti Laimia. Laimin lonkka oli leikattu useaan kertaan ja liikkuminen oli rajoittunutta. Veikon sydänvamma todettiin rintamalla saaduksi, joten he saivat sotainvalidin kuntoutusta ja apua. Eeva perheineen oli tärkeä taustatuki. Kovana iskuna Laimi koki vävynsä Väinön äkillisen kuoleman. Eeva muutti Helsinkiin. Laimi jäi Tampereelle Anjan perheeseen.

Kun Anjan seurasi miestään vuodeksi Espanjaan töihin, Laimi muutti Tuusulaan siksi ajaksi Annikin luo. Intervallihoidossa siellä Laimi tutustui Tuuskotoon, josta Laimi sai oman huoneen. Siellä hän itse nukkui pois. Laimi on ollut elämänsä aikana monelle hengellinen äiti jopa kirjeenvaihdon välityksellä ja miehensä tuki evankeliumin työssä. Veikon kuoleman jälkeen Laimi oli keskeinen suvun koossapitävä henkilö. Omaan tilanteeseensa hän suhtautui aina luottavasti. Hän puhui mielellään Jumalan huolenpidosta, ei pelännyt kuolemaa vaan odotti sitä uskoen iankaikkiseen elämään.

Henkilön Laimi Aune Maria Toivola [Salmela] jälkipolvet

Henkilön Kasperi (Juho Kasperi) Salmela ja hänen puolisonsa Fiina (Anna Ell’Fiina) Salmela perhekaavio

Veikon ja Laimin lapset

Ennakkoluulottoman luonteensa mukaisesti Veikko oli kertonut epäuskoisille naapureille ja sukulaisille perheen tavoitteesta, että kaikki lapset lähetetään opin tielle, jos vain itse haluavat. Lapset kävivät Lapualla oppikoulun ja kirjoittivat ylioppilaaksi, paitsi nuorin, joka lähti opistotietä insinööriksi. Eevasta, Varpusta ja Anjasta tuli opettajia, Paavosta ja Annikista teologeja. Laimi oli kiitollinen nähdessään lastensa ja heidän lastensa sijoittumisen yhteiskuntaan. Vielä lastenlastenkin perheissä on teologeja, muusikoita, opettajia, insinöörejä ja finanssialan edustajia.

Perheen lapsista vanhin, tytär Eeva Lähteenmaa (Takala) os Toivola [228] opiskelee äidinkielen opettajaksi, mutta tunnetaan paremmin kirjailijana (Eeva Takala). Hänen julkaisunsa on listattu Salmelan suvun historiikki – Salmelan julkaisuja.

Laimin ja Veikon lapsista Paavo opiskeli papiksi ja toimi Jyväskylän maaseurakunnan kappalaisena. Annikki opiskeli myös teologiaa ja valmistui lehtoriksi seurakuntaan, mutta siirtyi lähetystyöhön Keniassa ja Sambiassa. Varpu valmistui äidinkielen opettajaksi ja erityisopettajaksi. Hän opiskeli myös musiikkitiedettä ja teki sivutoimisen kanttorin tutkinnon. Anjasta valmistui tekstiilityön lehtoriksi. Opetustyön vastapainona hänen luovuutensa puski esiin kirkkotekstiilien suunnitteluna ja kuvataiteena.

Alpo opiskeli koneinsinööriksi ja teki päivätyön metsä- ja maansiirtokoneiden parissa. Ensimmäiset vuosikymmenet hän palveli teollisuutta tuotekehitys-, huolto- ja vientitehtävissä, eläkeiän lähestyessä myös oman alan yrittäjänä. Suvulle ominaiseen tapaan hän pätevöityi myös opettajan tehtäviin ja koulutti työttömyyden uhkaamista metsureita metsäkoneen kuljettajia.

S-VK-0022 Antti Heikinpoika Salmela ja tyttäretKuva. Laimi sylissään Eeva tytär sekä Fiina-äiti ja rakas isoisä Vanhaltatuvalta Antti Heikinpoika

Tämä Laimin ja Veikon tarina on koottu lasten muistelmista:

S-D-1001 Veikko Toivolan muistokirjoitus
S-D-1007 Laimin lapsen muistelevat äitiään