Kasperi (Juho Kasperi) Salmela osti isältään Aaprami Matinpojan maatilan ja ryhtyi isännöimään Kasperintupaa. Kasperi piti myös omaa kauppaa Kasperintuvassa ja sitä varten oli hankkinut kylän ensimmäisen puhelimen. Talon kutsumanimi onkin tarttunut hänestä. Fiina (Ell’Fiina) Salmela on Antti Heikinpoika Salmelan tytär. Hän kuuluu Juho Henrik I (os. Löija) Salmelan jälkeläisiin. Saman,  joka tuli viimeisten Store-sukuisten vävyksi.

Kasperin ja Fiinan perhe oli syvästi uskovainen. Isältään tytär Laimi aina sanoikin oppineensa Jumalan armon ja saaneen lujan luottamuksen Taivaan Isään. Luonteeltaan Fiina-äiti oli hiljainen ja arka, mutta Kasperi turvallinen, oikeudenmukainen ja lapsia rakastava. [S-D-1007]

Fiina ja Kasperilla on tai oli:

• Omia lapsia 9
• Lastenlapsia 33
• Lastenlastenlapsia nyt 33
• Lastenlapsia on nyt seuraavasti: Sulolla 4, Laimilla 6, Martilla 5, Uljaksella 2, Taitolla 6 , Ainolla 2, Jussilla 8.

Kasperin pojista

• Sulo Salmela kirjoitti perheensä tarinan S-D-0041-2 – Sulo Salmela – Elämäni tilkkutäkki – ilman kuvia. Tästä kirjasta suurin osa näiden web-sivujen sisältö tuleekin
• Martti Salmela rakensi Marttilan Salmelan kylään
• Taito Salmela jatkoi Kasperintuvan isäntänä
• Jussi Salmela asutti Kauhavan. Talon, jonka Taito ja Jussi olivat järvenrannalle rakentaneet, osti Vilma os Salmela ja Matti Lång. Näin serkku Vilma miehensä kanssa muutti eläkepäiviksi Räyrinkiin
• Laimi ryhtyi hengelliseksi vaikuttajaksi ja meni naimisiin saarnaaja Veikko Toivolan kanssa.

Henkilön Kasperi (Juho Kasperi) Salmela ja hänen puolisonsa Fiina (Anna Ell’Fiina) Salmela perhekaavio

Henkilön Kasperi (Juho Kasperi) Salmela jälkipolvet

Kasperintuvan maatilanhoitoa 

Sulo Salmela muistelee: Sen jälkeen kun isoisäni Aapi Salmela oli muuttanut perheineen Puuroselle, otettiin meille piika karjanhoitajaksi. Meillä oli 6 lypsävää lehmää, kaksi vasikkaa ja hieho kasvamassa. Lampaita oli 10 -15. Sikaa ei aluksi pidetty. Lihaa saatiin riittävästi vasikoista ja lampaista. Piika hoiti karjan ja auttoi vielä pyykinpesussa, kehräämisessä, karstaamisessa ja kutomisessa. Silloin tuotettiin kotona, niin ruokatarpeet kuin vaatteetkin melkein kaikki. Piika sai palkkaa vuodessa 100 markkaa rahana, kaksi navettamekkoa, kahdet navettapieksut, kaksi kerrastoa ja yhden kilon villoja. Vapaussodan jälkeen palkkaus muuttui piioillakin kuukausipalkaksi, joka oli varmalla karjanhoitajalla 400 markkaa ja kenkiä sekä työtakkeja tarvittava määrä. Sitten ei enää saanut sanoa piiaksi, vaan palvelijaksi tai karjanhoitajaksi.

Kuva. Perhe vuonna 1923 Kasperintuvan pihalla: Sulo, Fiina, Laimi, Aino, Taito, Martti, Kasperi, Anna, Uljas

Tässä täytyy ottaa huomioon, että inflaatio vei rahan arvon kymmenesosaan entisestä. Se sodan edellinen 100 markkaa vastasi nyt 1000 markkaa arvoltaan. Piian vuosiloma oli 1 viikko (römppäviikko) ennen pyhäinmiesten päivää. Silloin hän ei tehnyt talon töitä, vaan karstasi omia palkkavillojaan ja kehräsi niistä lankaa itselleen. Maataloudessa vuosipalkkalaiset vaihtoivat työpaikkaa marraskuun 1. päivänä, elleivät tehneet uutta työsopimusta samaan taloon.

Toinen merkittävä rahanarvon heilahdus tapahtui Kasperin kuolinvuonna 1963, jolloin markkaa devalvoitiiin ja siten arvoksi tuli sadasosa vanhasta (rahan arvosta poistui kaksi nollaa) [JJ]. Lukija jää aprikoimaan, kuinka pienen Salmelan kylän osuuskassan hoitajan menehtyminen heilautti Suomen valtion valuuttakurssia näin valtavasti.

Isäni oli jäänyt ainoaksi mieheksi taloon, eikä ehtinyt yksin kaikkiin tehtäviin, kun vielä alkoi tulla yhteiskunnallisia huolia. Hän ottikin itselleen kunnan hoidokin, pojan, joka kykeni hoitamaan ja ajamaan hevosta. Tämmöisia poikia meillä oli kaksikin peräkkäin.

Kuva. Kasperin ja Fiinan lapset vuonna 1922. Vasemmalta Laimi Toivola (1911-2003), Taito (1918-2003), Uljas, (1915-), Aino Salmela (1920-2007), Martti (1912-1980), serkku Vieno Polso, Sulo (1910-2000). Kuvasta puuttuu Aino Anna Signe (1916-17) ja Anna Toini Lilja (1923-24)

Heille ei tarvinnut maksaa rahapalkkaa. Talosta tuli ylöspito, siis asunto ruoka ja vaatteet. Kiertokoulu kuului heille, mutta ei kansakoulu ennenkuin tuli oppivelvollisuuslaki voimaan. Meille sijoitettu poika, Viljo ei päässyt kansakouluun, mutta kiertokoulua hän kävi ja oli hyvä lukemaan. Hän oli noin kolme vuotta minua vanhempi. Olin aina koulusta päästöäni Viljon kaverina ajohommissa. Kun hän tuli rippikouluikäiseksi, ja alkoi saada rahapalkkaa, meni hän toiseen taloon rengiksi. Minä kävin viimeistä vuotta kansakoulua silloin. Hevosen hoito siirtyi silloin minun huolekseni ja isä piti usein päivätyömiestä, että työt tuli tehdyksi.

Maito vietiin meijeriin hyvin tarkkaan. Räyrinkiin oli valmistunut osuusmeijeri jo ennen sotaa. Kotiin jätettiin täyttä maitoa vain kahvimaidoksi ja vauvaa varten noin 1½ litraa. Pöydässä käytettiin kuorittua maitoa, koska sitä oli runsaasti. Meijeri otti vain kerman ja lähetti samana päivänä kurrin takaisin maitokuskin mukana. Päivittäin lähetettiin meijeriin 30-50 litraa maitoa. Meijeritili saatiin kuukausittain. Sen suuruus vaihteli maitomäärän mukaan. Voin hinta ja maidon rasvaprosentti vaikuttivat myöskin tilin suuruuteen. Yleensä se vaihteli 600 – 1000 markan välillä. Voin kilohinta oli sodan jälkeen yli 50 markkaa, mutta putosi pulavuosina alle 15 markkaan. Kuskivuoro tuli noin 50 päivän välein. Talot kuljettivat vuorotellen maitoa meijeriin. Kuskipiiri oli sen suuruinen, että siitä tuli hevoskuorma maitoa. Aamulla kuski lähti kello kahdeksan tienoissa ja kiersi talot keräten maitotonkat kärryihin tai rekeen ja vei ne meijeriin. Siellä hän avusti punnitustöissä ja tullessaan jakoi taas tonkat taloihin. Tein tätä hommaa usein kotona ollessani. Salmela ja Mattila kuuluivat samaan kuskipiiriin. [A]

Kasperi perustaa Itsenäisen Salmelan kuntahallinnon

Kasperi Salmelasta tehtiin Vetelin ensimmäisen valtuuston puheenjohtaja Vapaussodan jälkeen 3.1.1919. Sodan viivästyttämän ja jo vuonna 1917 voimaan tulleen kunnallislain mukaan piti jokaiseen kuntaan valita entisen kuntakokouksen tilalle kunnanvaltuusto. Kasperi lienee ollut sovitteleva vaihtoehto puheenjohtajaksi, sillä hänen poikansa olivat liian nuoria ottaakseen osaa sotatehtäviin, toisin kuin Vanhantuvan ja Isontuvan pojat. Toisaalta Kasperin veli Alfred johti Valkoisten joukkoja ja oli vielä 1919 sotilastehtävissä, mutta hän oli jo lähtenyt vuosia aiemmin pois Vetelistä.

Kuva. Vetelin ensimmäinen kunnanvaltuusto. Tästä myöhemmin otetusta kuvasta puuttuu Robert Laasanen. Istumassa vasemmalta Juho Siponkoski, puheenjohtaja Kasperi Salmela, Matti Alaspää, Joeli Pulkkinen, Alfred Torppa, Juho Saari, Aadolf Lassila, sihteeri J.H. Suomela, Eero Kolehmainen ja Oskari Torppa. Seisomassa vasemmalta Juho Arho, J.H. Pakkala, Oskari Tunkkari, Antti Taipale, Matti Tyynelä, Matti Toivola ja Jonne Tunkkari

Kuntien hallinnon taustalla oli Suomen suuriruhtinaskunnan vuoden 1865 asetus kunnallishallinnosta maalla, joka määräsi perustettavaksi myös kunnallislautakunnan, joka valmisteli ja pani toimeen kuntakokouksen päätökset. Tätä täydensi 1873 annettu kunnalisasetus, joka määräsi velvollisuudet ja oikeudet yhtäläisiksi asukkaille. Tosin kunnalisvaalien äänivalta perustui maksettuun veroäyriin ja ehdokkaaksi sai asettua vain miespuoliset kuntalaiset. Kaikki tämä muuttui kun uuteen vaalilakiin perustuvat kunnallisvaalit pidettiin 1918 ja Kasperi nousi puheenjohtajaksi. Uusi laki takasi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden miehille ja naisille sekä poisti esteet naisten pääsystä kunnallispolitiikkaan. Tässä suhteessa kunnallispolitiikka pääsi oikeuksien suhteen samalle viivalle valtiopäivien kanssa, joka oli jo uudistettu vuonna 1906. Ensisen kuntakokouksen puheenjohtaja Oskari Torppa avasikin kunnanvaltuuston perustamiskokouksen 3.1.1919, mutta jäi pois johtotehtävistä. Ensimmäinen kokous 18-henkisen kunnanvaltuuston voimin kokoontui ensimmäisen kerran Matti Alaspään talossa .

Kasperi valittiin puheenjohtajaksi yhdeksällä äänellä. Kokous päätti maksaa hänelle 100 markkaa puheenjohtajan palkkaa vuodessa valtuustopalkan lisäksi. Vastaavasti sihteeksi 11 äänellä valittu Juha Hintikki Suomela sai 50 markkaa lisiä. Kasperi Salmelan varapuheenjohtajaksi valittiin Antti Taipale 8 äänellä.

Kun hän oli tähän tehtävään lähtenyt, tuli kokouksissa aina vain lisää luottamustoimia. Hän oli mukana mm. köyhäinhoitolautakunnassa (nykyinen sosiaalilautakunta), verotuslautakunnassa, kunnallislautakunnassa (kunnanhallitus), vaalilautakunnassa ja kansakoulun johtokunnassa. [A]

Kuva. Kasperin lapset  täysi-ikäisenä. Kasperi ja Fiina istumassa, vasemmalla Sulo ja Siiri, takana Taito ja Jussi, oikealla Martti ja Laine, keskellä Laimi ja Veikko

Kasperin luottamustoimet

Kunnanvaltuustotehtävien lisäksi Kasperi otti osaa osuustoimintaan monella tavalla. Oli Sähköosuuskunnan ja Holkerin myllyn isännöitsijä, kuului Osuuskaupan myymäläneuvostoon, Osuusmeijerin johtokuntaan, Sonniosuuskunnan johtokuntaan, oli Haapajärviseuran isännöisijä, kuului Maamiesseuraan, puimayhtiöön.

Seurakunnassa hän toimi kirkkovaltuustossa, omassa kinkeripiirissä pyhäkoulun opettajana ja kylänvanhimpana.

Han halusi oppia kirjanpitoa ja meni Osuuskassan keskuslainarahaston kirjanpitokurssille Kirkonkylään ja otti siellä vastaan Räyringin osuuskassan sivutoimisen hoitajan viran. Osuuskassa oli aluksi sellainen rahasto, joka jakoi ja valvoi valtion myöntamiä lainoja maatalouselinkeinon kehittämiseen. Tämä oli ensimmäinen sivutoimi, mistä hän sai pientä palkkaa. Kaikki muu yhteiskunnallinen homma oli aluksi palkatonta, kunnes joskus 50-luvulla alettiin kunnanvaltuuston jäsenille maksaa kokouspalkkiota. Osuuskassan hoitamisesta hän sai aluksi 100 markkaa kuukaudessa, kun kotiapulainen sai talon ruuan ja 200 markkaa rahaan Räyringin osuuskassa toimi aluksi kotonani.

Kasperintupaan tuotiin sitten kolmesataa kiloa painava tulipalon kestävä kassakaappi, jossa osuuskassan tilikirjoja ja rahoja säilytettiin. Johtokunta kokoontui Kasperin luona kerran kuussa ja Fiina keitti pullakahvit jäsenille samaan hintaan. Osuuskassan toiminta laajeni. Se alkoi ottaa talletuksia vastaan ja antaa myöskin omaa luottoa, kunnes siitä kehittyi sotien aikana Osuuspankki.

Kasperin palkka oli vähitellen noussut yli 400 markkaan kuukaudessa. Vetelissä yhdistettiin Ylipäässä kuntaa kolme pienempää osuuskassaa, joiden sijoituspaikaksi tuli Finnilä. Nimeksi tuli Vetelin Ylipään osuuspankki. Se osti Knaappilan kaupan liiketalon. Hoitajan virka tuli päätoimiseksi. Silloin Kasperi luopui siitä. Tämä tapahtui todennäköisesti sotien välivuonna. [A]

Kasperin tilan periminen

Kasperi Salmela halusi jättää maatilansa kahdelle pojalleen vaikka tiesikin ettei jaettuna tiloista tulisi elinkelpoisia.

Salmelassa Taito ja Jussi alkoivat rakentaa Räyringin järven rannalle uutta taloa toiselle veljelle, kummalle, sitä ei vielä tiedetty. Kun talo oli valmis, jakoi Kasperi poikiensa kanssa maatilan kahteen osaan. Toiseen tuli Kasperintupa ja vanhat rakennukset, toiseen taas tulivat uudet, joita oli vähemmän. Sitten ratkaistiin arvalla, kumpi pojista perheineen muuttaa järven rantaan. Arpa määräsi Jussin sinne ja Taiton perhe jäi vanhalle paikalle. Vanhukset, Kasperi ja Fiina jäivät entiseen kamariinsa ja saivat elinaikaisen eläkkeen maksuksi maatilastaan. [S-D-1006]

Taitolle oli perin huonoa onnea talojen kanssa, tosin tässä viimeisessä arvonnassa juonikkaalla Kasperi-isällä oli näppinsä pelissä siihen, miten Jussi voitti upouuden talon. Taitohan oli ollut veljensä Martin kanssa rakentamassa –Marttilan taloa. Talo ja sen mukana Urho Salmelalta ostetut maat päätyivät veljelle ilmeisesti Martin aikaisemman naimisiinmenon takia.

Uljas ja Hellin Salmela

Uljas oli vuorollaan armeijan leivissä, luultavasti 1936 ja sai Hyrylässä talousaliupseerin koulutuksen. Hän oli palatessaan alikersantti. Uljas oli löytänyt tulevan vaimonsa Tuusulasta. Hän meni pian sen jälkeen kihloihin Hellin Sireenin kanssa. Hän haki poliisiopistoon oppilaaksi ja niin hänestä tuli kostaapeli. Uljas pääsi sitten töihin Jyväskylään nuoremmaksi kostaapeliksi. Sinne he perustivat Hellinin kanssa ensimmäisen kotinsa. [A]

Kuva. Uljas ja Hellin Salmela

Henkilön Uljas Usko Voitto Salmela jälkipolvet

Aino ja Sulo Salmela

Kasperin ja Fiinan tytär Aino oli sotavuosina vielä Salmelassa. Hän oli kirjeenvaihdon kautta tutustunut Sulo Salmela nimiseen poikaan, joka oli rintamalla. Hän oli kotoisin Miehikkälästä. He menivät sodan päätyttyä naimisiin ja Aino muutti miehensä luokse. Jonkin ajan kuluttua he myivät Sulon perintöosuuden talosta ja ostivat Kellokoskelta maatilan, johon muuttivat asumaan. [A]

Kuva. Kasperin tytär Aino ja aviomies Sulo Salmela ja lapset Kaija ja Harri.

Aino oli ollut valtaisan ujo tyttö. Äiti Fiina tuputti hänelle, että alkaa kirjeenvaihtoon sotamiesten kanssa, johon lehdissä oli ilmoituksia. Aino oli tätäkin kavahtanut, sillä mitä kylilläkin puhuttaisiin kun hän saisi kirjeitä vierailta miehiltä. Mutta tähänkin löytyi ratkaisu: eräästä lehti-ilmoituksessa oli Sulo Salmela, joten Aino voisi kirjoitella hänelle ja postineiti luulisi hänen kirjoittavan vain veljelleen Sulolle rintamalle.

Henkilön Aino Elli Matilda Salmela jälkipolvet

 

Kuva. Aino ja alikersantti Sulo Salmela. Kahden Sulo Salmelan lapset, kuvassa Sulo vierailulla siskonsa Ainon ja Sulon luona