Salmelan suku lasketaan alkaneen vuonna 1619 Matti Matinpojan perustettua Storen tilan. Ohessa Matin jälkeläiset kolme sukupolvea eteenpäin.
Henkilön Matti Matinpoika Store jälkipolvet
Vanhin asumus on ollut alkujaan Räyringin järven kaakkoisrannalla. Paikan nimi oli 1600-luvun alkupuolella Koirakangas, joka viittaa Puusaaran ja Kainuun Koira-nimisten isäntien omistussuhteisiin. Ensimmäinen asukas on ollut Klemetti Mikonpoika 1606 ja toinen hänen poikansa Klemetti Klemetinpoika 1608 – 1616. Tila ei ollut itsenäinen verotalo ja oli jostakin syystä jäänyt autioksi. Todennäköisesti entiset asukkaat eivät pystyneet maksamaan valtiolle veroja. Sellaisia tiloja sanottiin autioiksi, vaikka niissä asuttiinkin. Klemetit eivät olleet Salmelan sukua.
Kuva. Taiteilijan näkemys Matti Matinpoika Storesta. Leena Salmelan taidekokoelmasta löytyi muotokuva, joka saattaa esittää tai sitten ei esitä Storen isäntää. Mutta kuten kirjoittaja maalauksen nähdessään totesi: ”On nii-in näköinen”, on maalaus otettu tähän.
Matti Matinpoika Store otti Koirakankaan tilan haltuunsa vuonna 1619. Koirakankaan nimi muuttui uuden isännän mukaan Storeksi ja säilyi samana aina 1760-luvulle saakka. Perimätiedon mukaan hän on aikanaan lähtenyt vaimonsa kanssa yhtä lehmää taluttaen Kaarlelasta, missä Store nimisiä on vieläkin useita, kulkemaan Vetelin jokivartta ylöspäin uutta kotia perustamaan päätyen Räyrinkiin. Tarinat kertovat, että ensimmäisestä kodistaan Räyringinjärven rannalla olleesta kalastajien mökistä hän olisi maksanut verkahameen. Matti haki tilan verotaloksi ja maksoi maakirjoista maamittarille palkaksi karhun nahan. Näillä maksuilla Storen talo erotettiin omaksi tilaksi käsittäen Salmelan koko kylän maat: tilan veroluvuksi tuli 1/2 manttaalia eli 600 hehtaaria. [A] [S-D-0064]
Kuva. Räyringinjärven tilat vuoden 1608 maakirjan mukaan [Jorma Salmela]
Lue myös Alfred Salmelan lehtiarkikkeli tilan synnystä: S-LA-0001.
Toistaiseksi vanhimmat löydetyt kirjalliset merkinnät Matti Matinpojasta (ovat vuodelta 1620, joilloin Pohjanmaan maakirjaan merkittiin Matin tila veroa maksamattomien listaan 2646187. Tuo merkintä on tarkastuskirjausta autioista ja veronmaksukyvyttömistä tiloista, mutta merkintä lienee uudistilan verojen anteeksianto, kuten tapana oli ensimmäisten vuosien ajaksi. Hieman arvaten Matin ei tarvinnut veroja maksaa vuoteen 1622 asti, joka on merkitty maakirjan oikeaan laitaan. Storen tila nimellä mainittuna löytyy ensimmäisen kerran vuonna 1652, jolloin Matti maksaa veroa kaksi äyriä (22183904). Matti kirjoitetaan verokirjoissa nimellä Mats Matsson Stoore, vanhoissa kirkonkirjoissa muodossa Stoor.
Matti Store oli Venäjän sodan käynyt sotamies. Matti Matinpoika Storen arvellaan olevan lähtöisin Kaarlelan Linnusperältä Storen talosta. Hänen perheestään ei paljoa tiedetä. On hänellä vaimo ja lapsia ollut. Lisää Matin ja hänen vanhimman pojan sotilasurasta sivulla Sotamiehen sukua.
Kuva. Vanhin merkintä löytyy Maakirjasta 1620, jossa Matti Matinpoika on veroamaksamattomien listalla (yksityiskohta dokumentista 2646187)
Linnusperältä ei ole toistaiseksi löytynyt Matti Matinpojan sukujuuria. Linnusperän lähellä on kylä nimeltään Stoorby ja kenties hän tulee sieltä. Veroluetteloissa Linnusperän asukkaat on useasti kirjattu Stoorbyn asukkaisiin ja tuolloin Linnusperää ei ole mainuttu lainkaan. Matti tai viitteitä hänen sukujuuriinsa ei löydy veroluetteloista Linnusperältä tai Stoorbysta. Tutkijan haaste on, että kirjauksen on tehty yksinkertaisesti mainitsemalla vain etunimi ja isännimi. Lähin mahdollinen sukulainen löytyy maa- ja henkikirjasta kirjasta vuodelta 1653 Linnusperän Oloff Andersson Stoore (22184147).
Kuva. Verokirjassa vuonna 1652 Storen tila maksaa 2 äyriä veroa (yksityiskohta dokumentista 22183904).
Heidän kotikielensäkin oli aluksi ruotsinkieli, mutta suomalaistui sitten avioliittojen ja ympäristön vaikutuksesta seuraavien sukupolvien aikana. Storet alkovat laajentaa viljelyksiään Perhonjoen Itä-puoliselle suolle, jossa oli parempi muta kuin Kotinevalla. Haapajärvestä alettiin niittää kortetta karjanrehuksi. Haapajärven kortteen niittämistä on esitelty tarkemmin sivulla Elämää Salmelassa. Huhtapeltoa oli myös raivattu lähelle Perhonjokea. Kun näiden kahden kankaan välissä oli pohjaton Kotineva, niin katsottiin töiden hoitamisen kannalta helpommaksi muuttaa kaikki rakennukset suon toiselle puolelle.
Matti Matinpojan poika Matti otti haltuunsa kymmenen vuotta tyhjänä olleen Uskosken tilan Perhossa. Sinne asettuivat Perhojoen yläjuoksulle Matti Matinpoika Uskoski (1640-1697) vaimonsa Kaisan (1645-1729) kanssa. Näin hän aloitti oman sukuhaaransa Perhoon, jonka mailla hänen jälkeläisensä vieläkin asuvat. Nykyisin paikannimi on muotoutunut Oksakoskeksi ja se sijaitsee maantie 13-tien varressa. Siinä kohdassa missä 13-tie muuttuu Oksakoskentiestä Kokkolantieksi ja päätiestä haarautuu Peltokankaantie. Oksakoskentie vie kotiin Salmelaan ja Peltokankaantie Peltokankaan tilalle, jonne Amanda Lydia (Aaprami Matinpoika Salmelan tytär) muutti.
Henkilön Matti Matinpoika Ukskoski e Store, Jr
Kuva. Perhonjokilaakson tilat kokonaisuudessaanvuoden 1608 maakirjan mukaan
Matti Matinpoika Storen aika 1619-1663
Matti Matinpoika Store isännöi tilaa vaimonsa kanssa 1619 -1663. Tuona aikana hänelle syntyi 8 lasta. Sota vei vanhimman pojan Laurin. Antti ja Jaakko selvisivät naimaikään, samoin vanhaksi piiaksi jäänyt Margeta. Kovat ajat veivät tiettävästi lapset Matin, kaksi tytärtä sekä yhden tuntemattomaksi jääneen jälkeläisen.
Jaakko meni naimisiin Marketa Erkintyttären kanssa.
Matin aikaan rakennettiin ensimmäinen Vetelin kirkko vuosina 1638-39. Lukija voi kuvitella 58-vuotiaan tuharin patistavan poikiaan talkootöihin kirkon rakennustyömaalle. Pojat ovat vielä keskenkasvuisia, mutta tuohon maailmanaikaan 15-vuotiaskin oli jo täysikäinen. Kirkon tuleminen Veteliin lohduttaa, sillä tuharin mieltä painaa se, että vanhin pojista on edellisenä vuonna viety sotaväenotossa Kolmikymmenvuotiseen sotaan. Entisenä sotilaana hän tietää millaisiin oloihin sodassa joudutaan.
Tulevan isännän häitä vietettiin 1650-luvulla. Hääväkeä saapui Pulkkisesta ja muualta lähipitäjistä juhlimaan Antti Matinpojan häitä. Antti oli löytänyt vaimokseen kolme vuotta nuoremman Liisa Klemetintyttär Pulkkisen. Nuoripari asui Storen tilalla ja ehti saada kaksi ensimmäistä lastaan tuharien mieliksi. Matti ehtikin nähdä suvun tilan kaksi seuraavaa isäntäsukupolvea. Sekä Matti Store ja Liisan isä Klemetti Yrjönpoika kuolivat vanhuuttaan kunnioitettavassa iässä samana vuonna 1663 ja vieläpä saman 83 vuoden ikäisinä.
Kuva. Räyringinjärven auringonlasku lähellä Storen taloja. Kuva 2013-05-11 Maria Höykinpuro
Lukija voi kuvitella kuinka Antti Matinpoika istui vuonna 1663 Storen tilan saunan verannalla, Räyringinjärven rannalla ja katseli tätä auringonlaskua. Tähän auringonlaskuun kulki hänen vasta kuolleen isänsä muisto. Kovan matkan kulkenut mies, joka jätti pojalleen oman tuvan, vauraaksi ja elämän turvaksi raivatun maatilan. Ja tätä lämmintä auringonlaskua katsellen 40-vuotias uusi isäntä lähti luottavaisin mielin elämässään eteenpäin. Oli uuden sukupolven vuoro.
Henkilön Matti Matinpoika Store jälkipolvet yhteenveto (5 sukupolvea, Iso-Antti Salmelaan asti)
Antti Matinpoika Storen aika 1665 – 1680
Antin veli Matti oli mennyt Ukskoskea asumaan 1663 ja pari vuotta myöhemmin oli Antin aika ottaa kotitilan isännyys hoidettavakseen. Antti oli hakenut Pulkkisen isännän Klementin tyttären Liisan vaimokseen. Antti Matinpoika Store oli isäntänä Storen talossa vuosina 1665 – 1680. Hänelle ja Liisa Klemetintyttärelle syntyi seitsemän lasta, joista kaksi ei selvinnyt ensimmäistä vuottaan. Erkki Antinpoika löytyy syntyneenä 14.2.1675 Vetelin syntyneet, vihityt, kuolleet 1673-1771 (toinen kirjaus oikean laitimmainen palsta) ja on menehtynyt jo 17.10. samana vuonna.
Kolme tytärtä meni naimisiin ja molemmat pojat olivat Storen tilan isäntinä vuorollaan.
Margareta Antintytär meni naimisiin Antti Pietarinpoika Kattilakosken kanssa, Leena Antintytär meni naimisiin Hannu Matinpoika Luomalan kanssa sekä nuorin lapsista Maria Antintytär nai Hannu Kaupinpoika Puusaaren. Maria ei kuitenkaan saanut elää pitkään vaan kuoli 1697.
Vuonna 1680 isännyys siirtyi vanhimmalle pojalle Mikolle. Antti ja Liisa elelivät vielä 1700-luvun puolelle aina 79 ja 84 vuoden ikään asti. Suureksi surukseen Antti näki poikansa Mikon kuolevan 1702 ja ehkä siksi hänestäkin aika jätti myöhemmin samana vuonna.
Henkilön Antti Matinpoika Store jälkipolvet
Mikko Antinpoika Storen aika 1681-1702
Mikko Antinpoika Store oli kolmas isäntä vuosina 1681-1702. Storen tilalla juhlittiin 6.11.1681 uuden isännän Mikon ja Kaisa Kabrielintytär os. Torpan (1655 – 22.4.1695) häitä. Liekö syy marraskuisille häille ollut tarve saada tilalle virallisesti emäntä. Varsinkinkin kun ensimmäinen lapsikin syntyi puolentoista vuoden päästä, niin sanotusti ”säädyllisessä ajassa”.
Lapsia perhe saikin kymmenen. Ajat olivat kovia ja ainakin kuusi lapsista kuoli ensimmäisenä vuotenaan. Lisäksi Matti, Mikko ja Tuomas eivät tiettävästi aikuisiksi asti eläneet. Perheen nuorimmainen, Margeta Mikontytär kasvoi aikuiseksi ja meni naimisiin Tuomaksen kanssa. Vuosi 1695 oli surun vuosi perheelle, sillä Kaisa kuoli neljä viikkoa Antti-pojan synnytyksestä.
Tila ei kuitenkaan jäänyt ilman emäntää. Toisiin naimisiin Mikko meni 36-vuotiaana. Häitä vietettiin Storen tilalla 13.10.1695 ja niin tila sai uuden emännän nuoresta 19-vuotiaasta Liisa Matintytär os. Löijastä (25.7.1674 -15.12.1757). Uusi perhe sai vielä kolme lasta, kaksi tytärtä ja pojan, joka kuitenkin menehtyi 4-vuotiaana.
Saattaa olla, että Leena Mikontytär oli lapsista ainoa, joka ehti täyteen ikään. Hän menikin naimisiin Hannu Virbergin kanssa.
Tammikuun pakkasissa 1702 kuoli Mikko-isäntä. Leskeksi jäänyt Liisa meni miehensä kuoltua vielä Hannu Puumalaisen vaimoksi.
Henkilön Mikko Antinpoika Store jälkipolvet
Antti Antinpoika Storen aika 1702-1723
Antti Antinpoika Store oli neljäs isäntä veljensä Mikon kuoltua vuosina 1702-1723. Hän meni naimisiin Leena Juhontytär os Kankaan kanssa. He saivat 11 lasta, joista neljä tytärtä meni naimisiin sekä Kalle Antinpojasta tuli Storen tilalle seuraava isäntä. Muut kuusi lasta eivät selvinneet ensimmäisestä elinvuodestaan.
Leena-vaimo (kastettu Magdalena) tuli Vetelin kirkon luota Klaavulta. Hänen isänsä Juho Ollinpoika Torppa oli vuonna 1648 ryhtynyt 25-vuotiaana Klaavun eli Kankaan tilan omistajaksi. Saksassa jatkunut sota ja siihen liittyvät miesten otot olivat silloin autioittaneet useita taloja ja näin oli käynyt 1643 Klaavulle. Siten joutui tämäkin talo Torpan suvulle. Mahtoiko kirkon viereen muuttamiselle on paineita, sillä jo naimisissa oleva Juho oli kolmea vuotta aiemmin tuomittu salaamakaamisesta Lisa Marcusdotterin kanssa. Juhon veljet Hanni Ollinpoika meni Ahon isännäksi, Erkki Ollinpoika meni Vähäkainun isännäksi ja Kaarprieli Ollinpoika jäi kotitalon Torpan isännäksi.
Antin ja Leenan tyttäriä lähti nimiöiksi lähiseutujen taloihin. Anna Antintytär (1697-1774) nai Matti Erkinpoika Mustamaan (Pölkki). Brita Antintytär (1703-) lähti emännäksi Finnilään naituaan Jaakko Matinpoika Finnilän (1705-). Perheen nuorimmainen Kaisa Antintytär (1710-) emännöi Möttösessä Erkki Mikonpojan (1714-69) vaimona.
Liisa Antintytär (1691-) vihittiin vuonna 1714 Jaakko Laurinpoika Salon kanssa ja toi hänet vävyksi Salmelaan. Perimätiedon mukaan Salmessa vielä asunut Jaakko pakoili Isonvihan aikaan (1713-21) venäläisiä ja ratsasteli Haukan talon vaiheilla ja ihastui paikkaan. Aikojen rauhoittuessa Liisa Antintytär ja Jaakko raivasivat Haukilahteen tilan ja perustivat Haukan ja Haukilahden kylät.
Leskeksi 1739 jäänyt Antti Antinpoika meni vielä uusiin naimisiin 16.3.1744. Hän nai Alperin isännän jämsäläisen Jaakko Eskonpojan tyttären Maria Jaakontyttären (1689-1763). Mariakin oli leski, hänen miehensä Matti Matinpoika Pulkkisen (1692-1742). Antti oli tuolloin jo 79 vuoden iässä ja Maria 55-vuotias, joten lapsia ei pariskunnalle syntynyt. Marialla ei ollut avio-onnea, sillä Antti menehtyi jo viiden vuoden kuluttua. Hän jäi Salmelaan, kunnes muutti Kruunupyyhyn vuonna 1762.
Antti Antinpojan aikana olot alkoivat parantua. Sodat rauhoittuivat ja Salmela alkoi vaurastua. Menneellä vuosisadalla tervanpoltto rahaksi ja kaskenpoltto pelloksi olivat verrattomasti tärkein keino käyttää metsän puustoa elannon hankkimiseen. Tietysti hakattiin kotitarpeeksi rakennushirsiä, aidaksia ja polttopuita, veistettiin lautoja ja lankkuja.
Antin talossa tervaa poltettiin runsaasti. Tervanpoltossa oli runsaasti esitöitä, joita tehtiin talvisaikaan, kun muilta töiltä ehdittiin. Tätä varten vietettiin pitkiä aikoja metsäkämpillä naisväen hoitaessa karjaa kotosalla. Männyt piti pihkan lisäämiseksi kuoria pystyyn, siis puut kolottiin. Muutamassa vuodessa pihkoittuneina ne kaadettiin, ajettiin polttopaikalle, halottiin ja ladottiin tervahautaan. Itse tervanpoltto taas ajoitettiin juhannuksen tienoille, jolloin oli ehditty kevään tärkeimmät maatyöt saada päätökseen. [X]
Henkilön Antti Antinpoika Store (Korpi) jälkipolvet
Antin lapsisista:
- Henkilön Liisa Antintytär Haukilahti [Store] jälkipolvet sekä Henkilön Liisa Antintytär Haukilahti [Store] ja hänen puolisonsa Jaakko Laurinpoika Haukilahti e Salo perhekaavio
- Henkilön Anna Antintytär Mustamaa [Store] jälkipolvet sekä Henkilön Anna Antintytär Mustamaa [Store] ja hänen puolisonsa Matti Erkinpoika Mustamaa perhekaavio
- Henkilön Priita Antintytär Finnilä [Store] jälkipolvet sekä Henkilön Priita Antintytär Finnilä [Store] ja hänen puolisonsa Jaakko Matinpoika Finnilä perhekaavio
- Henkilön Kaisa Antintytär Möttönen [Store] jälkipolvet sekä Henkilön Kaisa Antintytär Möttönen [Store] ja hänen puolisonsa Erkki Mikonpoika Möttönen perhekaavio
Kalle Antinpoika Storen aika 1723-1750
Kalle Antinpoika Salmela (ent. Store) oli viidentenä isäntänä 1723 – 1750. Hän nai Liisa Matintytytär o.s. Finnilän ja sai seitsemän lasta. Kolme tytärtä Brit, Liisa ja Kaisa meni naimisiin, samoin kaksi pojista Antti ja Matti Kallenpoika. Kallen talon väkeen voi tutustua kirkon rippikirjasta vuosilta 1729-42: 8252558
Kalle ja Liisa veivät 6.maaliskuuta 1739 kolme tytärtään ja Antin kinkereille katekismuskuulusteluun. Oli siinä isännällä ja emännällä ihmettelemistä, kun kyläkunta määrättiin totiseen jumalisuuteen ja ahkeraan rukoukseen. Seksmannit (kuudennusmiehet) käskettiin antaa ilmi ne, jotka laiminlöivät aamu- ja iltarukouksen kotonaan. Kirkkoneuvoston näet tuomitsisi nämä maksamaan kirkolle neljä hopeaäyriä sakkoa. [M]
Kallen vaimo Liisa ja Brita Antintyttären mies Jaakko olivat sisaruksia Finnilästä. Näin tapahtui ”vaihtokauppa” Finnilän ja Storen tilojen välillä.
Kallen ja Liisan tytär Brita meni naimisiin 1753 Juho Tanelinpoika Penttilän kanssa. Vävy olikin riuska otteissaan ja perusti Storen tilan viereen Rytiniemen tilan. Tästä ja Britasta enemmän Rytiniemen luvussa.
Matti on Kalle Antinpojan poika. Matti Kallenpoika Store (1739-1823) meni naimisiin 1.4.1759 Susanna Juhontytär os Möttösen (Humalalampi) kanssa. Pariskunnalle syntyi kolme lasta: Elisabeth 1761, Anna 1763 ja Johannes 1769. Vanhoilla päivillä vuonna 1796 ja Susanna -vaimon kuoltua vuotta aiemminMatti meni uusiin naimisiin Maria Juhontyttär Frimanin (1746-1806) kanssa. Maria oli Salmelan ruotusotamiehen Juho Juhonpoika Frimanin leski Huhmarniemestä.
He olivat viimeiset Storen sukuiset, sillä Antti Kallenpojalla oli suuria suunnitelmia ja suku muuttui Salmelaksi.
Henkilön Kalle Antinpoika Store jälkipolvet
Henkilön Kalle Antinpoika Store ja hänen puolisonsa Liisa Matintytär Store [Finnilä] perhekaavio
Kallen ja Liisan lapsista:
- Henkilön Priita Kallentytär Rytiniemi [Store] jälkipolvet sekä Henkilön Priita Kallentytär Rytiniemi [Store] ja hänen puolisonsa Juho Tanelinpoika Rytiniemi e Penttilä perhekaavio
- Henkilön Kaisa Kallentytär Haapala (Puusaari) [Store] jälkipolvet sekä Henkilön Kaisa Kallentytär Haapala (Puusaari) [Store] ja hänen puolisonsa Hannu Antinpoika Puusaari perhekaavio
- Henkilön Liisa Kallentytär Ukskoski [Store] jälkipolvet sekä Henkilön Liisa Kallentytär Ukskoski [Store] ja hänen puolisonsa Antti Heikinpoika Hautakoski e Ukskoski perhekaavio
- Henkilön Matti Kallenpoika Store jälkipolvet sekä Henkilön Matti Kallenpoika Store ja hänen puolisonsa Susanna Juhontytär Store [Humalalampi] perhekaavio
Kuva. Salmelan suvun juuret kasvavat Räyringinjärven rannasta [Pilvi Kivijärvi]